ETF-sijoittaminen ja ETF-rahastot

Fyysiset ETF:t omistavat kohde-etuutensa (esimerkiksi osakkeet, joukkolainat) ja jakavat omistuksen rahasto-osuuksiksi. Osuudenomistajilla on oikeus saada osuus voitoista, kuten kertyneestä korosta tai osinkotuotoista. Koska ETF:illä käydään kauppaa pörssissä, osuuksia voi ostaa ja myydä helposti aivan kuten osakkeillakin.

Pystyäkseen seuraamaan indeksiä mahdollisimman tarkasti, ETF:n liikkeeseenlaskija myy ja ostaa osakkeita jatkuvasti, joka aiheuttaa rahastolle kaupankäyntikustannuksia. ETF:n hallinnointipalkkioita ja kaupankäyntikustannuksia pidetään suurimpana eron aiheuttajana kohde-etuuden ja ETF:n välillä (ns. tracking error). 

Kustannusten lisäksi kannattaa sijoittajan tarkastella eri ETF:ien historiallista tracking erroria, sillä mikäli halvin ETF ei seuraa kohde-etuuttaan kovin hyvin, saattavat pienemmän tracking errorin omaavat, mutta hieman kalliimmat ETF:t päästä parempiin tuottoihin kulujen jälkeen. Sijoittajan tulee myös miettiä, haluaako hän osinkoa ulos maksavan vai kertyvätuottoisen ETF:n. Mikäli sijoittaja haluaa kassavirtaa, valitsee hän osinkoa ulos maksavan ETF:n. Korkoa korolle -vaikutuksesta sijoittaja pääsee nauttimaan kertyvätuottoisessa versiossa.

• Nordeassa ETF-sijoittaminen ja kaupankäynti onnistuu esimerkiksi mobiili- tai verkkopankissa. 
  
• Nordea tarjoaa kaupankäyntipalvelussaan erilaisia ETF:iä: korkomarkkinoille, osakemarkkinoille, eri toimialoille ja myös hyödykkeisiin. Lue lisää ETF-liikkeeseenlaskijoista. 
• ETF:ien kaupankäynti tapahtuu pörssissä, joten tarvitset ennen aloittamista arvo-osuustilin ja kaupankäyntipalvelun. Voit aloittaa maksuttomalla kaupankäyntipalvelulla ja Nordeassa arvo-osuustili on maksuton, jos käyt kauppaa kerran vuosineljänneksellä.  
• ETF:ien tyypilliset juoksevat kulut ovat 0,2-0,8%. Lisäksi maksettavaksi tulee pörssikaupankäynnin välityspalkkio. Tutustu hintoihin ja kaupankäyntipalveluun.
• Pörssissä kauppa tapahtuu ETF:n sen hetkiseen pörssihintaan ja rahaliikenne tapahtuu kahden päivän kuluttua kaupan toteutuksesta.

• ETF:n kustannukset ovat pienet, sillä yleensä kyseessä on passiivinen indeksirahasto, josta ei aiheudu aktiivisen sijoittamisen kustannuksia, kuten salkunhoitopalkkioita. 
• Nordea tarjoaa kattavan valikoiman erilaisia ETF:iä, joiden avulla salkun hajauttaminen on helppoa mm. eri toimialoille ja omaisuusluokkiin. Tämä tarjoaa piensijoittajalle mahdollisuuden myös aikaisemmin saavuttamattomille sijoitusmarkkinoille, ja sellaisiin omaisuusluokkiin joihin ei aiemmin ole ollut pääsyä (kuten yrityslainamarkkina). 
• ETF-sijoittaminen on yhtä helppoa kuin osakesijoittaminen. Sijoitusten arvoa voi seurata samalla tavalla reaaliajassa. ETF:illä on jatkuvasti tarjolla osto- ja myyntihinta pörssien aukioloaikoina. 
• Sijoituksen sisältöä voi tarkastella liikkeeseenlaskijan sivuilta, missä sekä ETF:ien rakenteet että omistukset ovat usein läpinäkyvästi esillä.

• Sijoittaminen vaatii jonkin verran omaa aktiivisuutta. Aktiivisen rahaston salkunhoitaja seuraa markkinoita aktiivisesti ja käy kauppaa markkinatilanteen muuttuessa. Salkunhoitaja huolehtii myös tuotto-odotuksen ja riskitason suhteesta. Passiivisiin rahastoihin sijoittavan on tehtävä nämä päätökset itse.
• Indeksiä ei voi voittaa. Passiivisilta rahastoilta ei voi odottaa kuin markkinoiden keskimääräistä tuottoa, eli indeksituottoa, josta vähennetään rahaston kulut. Tuotto jää siis aina hieman vertailuindeksiä alhaisemmaksi. Aktiivinen rahasto taas pyrkii voittamaan vertailuindeksinsä, jolloin sen tavoitteena on nimenomaan indeksiä korkeampi tuotto.
• Vastuullisuutta ei erityisesti huomioida, sillä ETF-rahastot ovat passiivisia omistajia, jotka eivät rankaise yhtiöiden johtoa virheistä. Siten ETF-rahastot eivät edellytä yrityksiltä esimerkiksi vastuullista toimintaa tai hyvää hallintotapaa.