Pankkimuseo

Näiltä sivuilta löydät tietoa pankkimuseon toiminnasta ja Nordean historiasta yli 150 vuoden ajalta. Museon kokoelma ja näyttelyt luovat katsauksen Suomen liikepankkitoiminnan ja talouselämän kehitykseen.

Nordean pankkimuseo sijaitsee Yhdyspankin vanhassa pankkitalossa, osoitteessa Aleksanterinkatu 36 B, Helsinki. Rakennus valmistui vuonna 1898. Sen suunnitteli arkkitehti, professori Gustaf Nyström. Rakennuksen julkisivua koristaa kuvanveistäjä Walter Runebergin 11 korkokuvaa. Rakennuksessa toimi pankkikonttori vuoteen 1936 saakka.

Näyttelyt ja teemat Pankit Monet vaiheet Museoesineet Valokuva-arkisto Näyttelyt ja teemat

Museossa on esillä kulttuurihistoriallisesti arvokas, arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren & Saarisen suunnittelema, vuonna 1904 käyttöön otettu pankki-interiööri kalusteineen.  Näytteillä on osa pankkisalia ja johtajan huone. Tunnelmaa täydentävät eri liikepankeista peräisin olevat pankkityössä käytetyt esineet.

Kuva: Museossa esillä oleva pankki-interiööri, joka on peräisin Pohjoismaiden Osakepankin Helsingin konttorista.

Pankkimuseo  

Museon peruskokoelmaan kuuluva historianäyttely kertoo suomalaisesta liikepankkitoiminnasta 150 vuoden ajalta, alkaen Suomen Yhdyspankin perustamisesta vuonna 1862. Näyttelyn näkökulmana ovat asiakas ja asiakkaalle tarjolla olevat pankkipalvelut.

Museossa on esillä muistoja jokaisesta Nordean sukupuuhun kuuluvasta 25 liikepankista: osakekirja, pankkikirja, säästölipas tai muu pankissa käytössä ollut esine tai laite. Esillä ovat myös harvinaiset Suomen Yhdyspankin vuosina 1866 ja 1882 liikkeeseen laskemat setelit.

Museon kokoelmiin kuuluu multimediaesitys, joka kuvaa pankkitekniikan kehittymistä sekä Nordean edeltäjäpankkien konttoreita. Nordean edeltäjäpankkien televisiomainoksiin on mahdollista tutustua 1960-luvulta alkaen.

Kuva: Pohjoismaiden Osakepankki (Unioninkatu 32, Helsinki) alkuperäisessä asussaan vuonna 1907.

POP Helsinki 1907

”Minkä säästää, sen edestänsä löytää” – Pankki talousosaamisen edistäjänä

Varhainen henkilöstö

Aikoinaan pankkilaisen tärkeimpiä ominaisuuksia olivat hyvä perhetausta ja erinomainen käsiala. Nykyisin tärkeää on positiivinen asenne, kyky kehittyä ja aito kiinnostus finanssialaa kohtaan.

Ensimmäisen liikepankin aloittaessa pankin pääkonttorin henkilökuntaan kuului kolme johtajaa, kamreeri, kassanhoitaja, kirjanpitäjä ja vahtimestari. Luonnollisesti kaikki työntekijät olivat miehiä. Sivukonttoreiden johtajat olivat liikemiehiä, joille pankki oli sivutoimi, ja he usein käyttivät oman yrityksensä henkilökuntaa myös pankkitehtäviin. Liiketoiminnan vakiintuessa ja laajentuessa johtajan avuksi palkattiin kirjanpitäjiä, kassanhoitajia ja muuta henkilökuntaa.

Naiset tulivat pankkityöhön 1870-luvulla. Puhuttiin pankkineideistä, sillä tuohon aikaan naiset työskentelivät pankissa ainoastaan siihen asti kunnes avioituivat. Pitkään naisten uran huippu pankissa oli yleneminen pääkassaan, vaikkakin Suomen ensimmäinen naispuolinen liikepankin johtaja nimitettiin jo vuonna 1911. 

Kuva: Pohjoismaiden Osakepankin Viipurin konttorin pääkassa, 1900.

POP Viipuri pääkassa

Alkuvaiheessa liikepankkien henkilökunta oli ruotsinkielistä. Ruotsin ohella käytettiin myös muita liikesuhteiden hoitamisessa tarvittavia kieliä, lähinnä saksaa, venäjää, ranskaa ja englantia. Kansallispankki oli ensimmäinen liikepankki, jossa asiakaspalvelua ryhdyttiin määrätietoisesti tarjoamaan suomenkielellä.

Henkilöstön määrän kehitys ja pysyvyys

Pankkitoiminnan alkuaikoina liikepankkien henkilömäärä kasvoi maltillisesti, joskin eri pankkien välillä oli eroja riippuen siitä, kuinka ripeästi pankki kasvatti konttoriverkostoaan. Etenkin Kansallispankki ja Pohjoismaiden Osakepankki lisäsivät konttoreidensa määrää nopeaan tahtiin.

1960-luvulle tultaessa henkilöstön määrä alkoi lisääntyä, sillä sekä henkilöasiakkaiden määrän kasvu että konttoriverkoston laajentaminen lisäsivät tarvetta uusien toimihenkilöiden palkkaamiseen. Vuonna 1900 kaikilla suomalaisilla liikepankeilla oli yhteensä noin sata konttoria ja muutama sata työntekijää. Vajaa sata vuotta myöhemmin Kansallispankilla ja Yhdyspankilla oli yhteensä 775 konttoria ja vastaavasti henkilöstön määrä oli 18 600.

Kuva: Yhdyspankki, Helsinki-Senaatintori, valokuvaaja Erkki Markko 2.2.1963.

SYP pääkonttori 1963

Perinteisesti pankkia pidettiin varmana työnantajana ja yleensä pankissa työskenneltiin lähes koko työura. Parhaimmillaan pankissa oli mahdollista saavuttaa jopa 50 vuoden työura, koska pankkiin oli saatettu tulla lähetiksi, ja vähitellen koulutuksen ja kokemuksen myötä työntekijä eteni vaativampiin tehtäviin, eikä syytä muualle hakeutumiseen ollut.

Osaamisen kehittäminen

Jo 1930-luvulla työskentelyä helpotettiin eri pankkipalveluihin liittyvien ohjeiden avulla. Systemaattisesti henkilöstön osaamista ryhdyttiin kehittämään 1950-luvulta alkaen. Aikanaan tätä tarkoitusta varten rakennettiin omia koulutuskeskuksia. Kansallispankin koulutuskeskus Espoon Otaniemessä ja Tanskarla Kirkkonummella sekä Yhdyspankin Unitas-Opisto Helsingin Vuosaaressa tulivat pankkilaisille tutuiksi ja tärkeiksi paikoiksi, niin kurssipäivien kuin viihtyisissä koulutuskeskuksissa vietetyn vapaa-ajan osalta.

Kuva: Kansallispankki, Tanskarla, Tosi tekijä -seminaari, 1991.

KOPTanskarla 1991

Myös itseopiskeluun, kuten erilaisten pankkityön tutkintojen suorittamiseen kannustettiin. Työn vaativuuden kasvaessa kehitettiin erityiskursseja pankkityön eri tehtävien hoitamisessa tarvittavan osaamisen varmistamiseksi. Tällöin usein tehtiin yhteistyötä eri oppilaitosten ja yliopistojen kanssa.

Hyvinvointi

Pankissa on kiinnitetty huomioita henkilöstön hyvinvointiin ja työssä viihtymiseen monin tavoin. Eläkekysymyksiä pohdittiin jo 1870-luvun lopulla ja ensimmäinen eläkesääntö vahvistettiin Suomen Yhdyspankissa vuoden 1880 yhtiökokouksessa. Tällöin tulivat ensimmäiset säännökset leskille ja orvoiksi jääneille lapsille maksettavista avustuksista. Myöhemmin liikepankit perustivat omia eläkekassoja.

Ensimmäisen maailmansodan aikaan pankeissa järjestettiin henkilökunnalle ruoka- ja vaateavustuksia sekä vuokratukea. Ruoka-apu kehittyi myöhemmin pankeissa pitkään käytössä olleeksi työpaikkaruokailuksi. Sodan jälkeisen asuntopulan vuoksi pankit rakennuttivat vuokra-asuntoja henkilökunnan käyttöön. 1970-luvulla pankit toimivat edelläkävijöinä työterveyshuollon kehittämisessä.

HOP Jollas SolbackaKuva: Helsingin Osakepankin henkilökuntaa kesätunnelmissa 1920-luvulla Solbackassa. Kuva lahjoitettu Nordean arkistoon Paul Gauffinin arkistosta.

Myös kerhotoiminnan ja liikuntaharrastusten tukemisella on pitkät perinteet. Toimintaa on tuettu niin taloudellisesti, kuin tarjoamalla tiloja henkilöstön käyttöön. Monia muistoja liittyy pankkien entisiin kesäpaikkoihin KallvikiinAvautuu uuteen ikkunaan, Kopinniemeen ja Solbackaan. Vaikka pankki on luopunut omistamistaan vapaa-ajan kiinteistöistä, niin vapaa-ajan toimintaa tuetaan edelleen muun muassa kerhotoimintaa tukemalla.

Kuva: Kopinniemi, Kansallispankin henkilökunnan lomapaikka, 1980.

Kopinniemi 1980 

Mustekyniä ja helmitauluja

Isot kirjanpitokirjat, mustekynät ja helmitaulu edustivat 1800-luvun lopun pankkitekniikkaa. Vähitellen 1900-luvulle tultaessa konttoreihin saatiin kirjoituskoneita ja mekaanisia laskukoneita.

Pankkitiskin takana oli kirjanpitoa ja muuta taustatyötä varten korkeita kaltevia kirjoituspöytiä, joiden ääressä työ tehtiin seisten tai korkealla jakkaralla istuen. Johtajalla oli yleensä oma huone, jossa käytiin tärkeät asiakasneuvottelut. Keskeinen henkilö konttorissa oli pääkassa, jolla oli vastuu konttorin rahavaroista.

KOP RaumaKuva: Kansallispankki, Rauma, 1912. 

Vastakirjoja ja ottolappuja

1930-luvulta alkaen konttoreita uudistettiin pankkitiskeillä, joiden ääressä virkailijat istuivat kasvot asiakkaisiin päin.

Työssä käytettävä tekniikka lisääntyi pankkitoiminnan laajentuessa. Kirjanpitoa alettiin tehdä kirjanpitokoneilla 1940-luvulta alkaen, ja ensimmäiset tietokoneet hankittiin 1960-luvun vaihteessa. Konttorien kannalta toiminta ei kuitenkaan juurikaan muuttunut. Kun asiakas tuli pankkiin nostamaan rahaa, hän näytti vastakirjansa talletustiskillä. Toimihenkilö kirjasi oton vastakirjaan ja kirjoitti ottolapun. Asiakas meni sitten ottolapun kanssa pääkassalle, josta hän sai rahat. Samoin toimittiin talletusta tehtäessä.

SYP Keski-TöölöKuva: Yhdyspankki, Helsinki Keski-Töölö, 1951.

Toiminnan laajentuessa pankkien pääkonttorit kasvoivat, ja niihin keskittyi sekä konttoreita että pankin johtoa palvelevia toimintoja. Tällaisia toimintoja olivat esimerkiksi kirjeenvaihto-osasto, kirjanpito ja tarkastusosasto. Pääkonttoreissa oli myös uudenlaisia apuvälineitä kuten kaukokirjoitin ja putkiposti.

Kuva: Helsingin Osakepankki, pääkonttorin clearing-osasto, 1958.

HOP Clearing 1958 

Tekniikka tulee konttoriin

Reaaliaikaiset kassapäätteet mullistivat pankkivirkailijoiden työn 1970-luvulla. Reaaliaikaan siirryttäessä jokainen asiakaspalvelussa työskentelevä sai oman kassan. Tapahtumien kirjaaminen automatisoitui, ja vähän kerrallaan paperin käsittely väheni. 1980-luvulla konttorit siirtyivät hiljalleen näyttöpäätteiden aikaan.

Kuva: Yhdyspankki, reaaliaikaisen kassajärjestelmän testaus, 1974.

SYP Reaaliaikaisen päätteen testaus 

Tekniikan seuraavat edistysaskeleet käteis- ja laskunmaksuautomaatit helpottivat asiakkaiden elämää ja vähensivät asiointia pankkitiskillä. Käteisen rahan tarve väheni pankkikorttien käytön myötä 1980-luvun lopulta alkaen, ja pankkikortti sivuutti shekkien käytön. Kotipankkijärjestelmä puolestaan siirsi laskujen maksun pankkikonttorista bittimaailmaan.

Verkkopankin räjähdysmäinen kasvu

Ensimmäinen henkilöasiakkaille tarkoitettu itsepalvelu, näppäinpuhelimella toimiva KOTISYP otettiin käyttöön vuonna 1982. Pari vuotta myöhemmin lanseerattiin PC-pohjainen verkkopalvelu MikroSYP. Varsinainen läpimurto itsepalveluiden käytössä tapahtui 1990-luvulla. Ensimmäinen maksu maksettiin internetin kautta vuonna 1996 ja samana vuonna palvelua käytti jo yli 300.000 asiakasta. Nykyisessä muodossaan verkkopankki on palvellut asiakkaita internetissä vuodesta 2005 alkaen. Lue lisää verkkopankin kehitysvaiheista (pdf, 245 KB)Avautuu uuteen ikkunaan.

Vaikka päivittäiset pankkiasiat hoidetaan yhä useammin verkkopankissa tai puhelimitseAvautuu uuteen ikkunaan, jotka molemmat ovat avoinna kellon ympäri, on konttori edelleen tärkeä asiointipaikka. Nyt konttorista haetaan asiantuntijan neuvoja erilaisiin taloudenpitoon liittyviin asioihin. Lisäksi perinteisen konttorin rinnalle on tullut mahdollisuus nostaa käteistä kaupan kassalta, aivan kuin liikepankkitoiminnan alkuaikoina.

Pankkipukuja ja pukeutumisohjeita

”Pankin ulkonaiset puitteet ja ennen kaikkea asiakaspalvelu edellyttävät, että sekä pukeutumisemme että muu ulkoasumme on siistiä. Pukeutumisessa meidän on osattava kulkea kultaista keskitietä ja muistettava, että emme pankissa ole sen enempää siivouspuuhissa kuin cocktailkutsuissakaan.” Näin pankkilaisia opastettiin pukeutumiseen 1960-luvulla. Vastaavia ohjeita pankeissa on noudatettu kautta aikojen.

Siistin ja asianmukaisen yleisilmeen varmistamiseksi pankeissa käytettiin aikoinaan yhtenäisiä työasuja ns. pankkipukua. Liikepankeista pankkipukuja käyttivät pisimpään Yhdyspankki ja STS-pankki. Helsingin Osakepankissa pankkipuku oli käytössä jonkin aikaa ja viimeinen pankkipuku otettiin käyttöön vuonna 1962. 

Kuva: Helsingin Osakepankki, Rovaniemi, 26.9.1960.

HOPRovaniemi1960[1]

Kansallispankissa koko pankin yhteistä pankkipukua ei käytetty, mutta yksittäiset konttorit saattoivat hankkia yhtenäisiä työasuja. Varhaisin havainto samanlaisesta työasusta on vuodelta 1928 Kansallispankin Hämeenlinnan konttorista. Pankkiasuja Kansallispankin konttoreista (pdf, 199 KB)Avautuu uuteen ikkunaan.

Yleensä pankkipuvut hankittiin vain naisille, mutta toisinaan asuja oli tarjolla myös miehille. Esimerkkinä Suomen Työväen Säästöpankki, joka vuonna 1982 hankki puvun kaikille miespuolisille esimiehille. Mittatilaustyönä tehty puku otettiin käyttöön lokakuussa, ja Omapankki lehti uutisoi miesten pukeutumisen tason nousseen kertaheitolla.

STS1991-1992[1]Kuva:STS-pankin viimeinen, vuonna 1991 käyttöön otettu, pankkipuku. Pukuun kuului kaksi jakkuvaihtoehtoa ja kolme puserovaihtoehtoa sekä kaksi hametta. Toinen hame oli tummansininen.

Yhtenäisiä työasuja pankeissa käyttivät myös vahtimestarit, asiapojat ja lähetit (pdf, 236 KB)Avautuu uuteen ikkunaan.

Yhdyspankin pukumuotia vuosien varrelta (pdf, 644 KB)Avautuu uuteen ikkunaan.

Pankkipuku oli pääasiallinen työasu, mutta sen rinnalla oli sallittua käyttää myös muita tyyliin sopivia asuja ja asusteita. Minihameita ja muutakaan kovin uskaliasta pukeutumista ei katsottu hyvällä. ”Minihame on uusinta muotia nuorison keskuudessa. Työasuna emme pidä sen käyttöä asiallisena, kuten emme minkään muunkaan liioitellun ja huomiota herättävän esiintymistä työympäristössä.” 

Vaikka pankkipuvut jäivät pois käytöstä, niin niiden myötä eivät poistuneet vaatimukset asianmukaisesta pukeutumisesta. Yleisneuvoksi voisi antaa sen, että jollemme ole täysin varma asun sopivuudesta työhön, meidän lienee olla viisainta sitä kokeilematta.” Niin tämä, kuin monet muutkin 1960-luvun pukeutumisohjeet ovat ajankohtaisia vielä tänä päivänä.

Pankkimuseon menneet näyttelyt

Miljardi-Mika ja Tosi on Jaska - pankki pilapiirtäjien silmin

8.10.2015–29.2.2016 pidetyssä näyttelyssä oli esillä kymmeniä liikepankkeihin liittyviä pilapiirroksia. Näyttelyn painopiste oli 1980- ja 1990-lukujen tapahtumissa – ajassa, jolloin pankkien välinen kilpailu oli kiivaimmillaan ja näkyi Suomen yrityselämässä värikkäinä tapahtumina. Suurin osa piirroksista oli Kari Suomalaisen töitä, mutta esillä oli myös Terho Ovaskan ja muutamien muiden tunnettujen piirtäjien alkuperäispiirroksia. Kari Suomalaisen töiden osalta näyttely toteutettiin yhteistyössä Visavuoren museon kanssa.Miljardi-Mika ja Tosi on Jaska

Aktiivista elämää Kansallispankissa - olinhan siellä minäkin

Kansallis-Osake-Pankki aloitti toimintansa 8. helmikuuta 1890.  Suomenkielisen liikepankin perustaminen oli merkittävä askel suomenkielen asemalle liike-elämässä. 9.2.-12.6.2015 pidetty näyttely juhlisti suomenkielisen liikepankkitoiminnan 125-vuotista taivalta.

Huomion kohteena oli henkilökunta, käytännössä kansallispankkilaisten aktiivinen vapaa-ajantoiminta ja virkistäytyminen - toiminta, jota pankki muiden liikepankkien tapaan monin tavoin tuki ja samalla huolehti työntekijöidensä hyvinvoinnista.

Avajaistunnelmia (pdf, 1 MB)Avautuu uuteen ikkunaan ja Kimmo Karan juhlapuhe (pdf, 116 KB)Avautuu uuteen ikkunaan.

KOP Hiihtoretki_1915Hiihtoretkellä Degerössä 21.3.1915

KOP Rastiajot 1967Rastiajot vuonna 1967

KOP PilkkikisaKalakerhon pilkkikisat 1970-luvulla

Pankit

Suomessa Nordean historia alkaa Suomen ensimmäisen liikepankin, Suomen Yhdyspankin perustamisesta. Senaatti vahvisti pankin toimiluvan 21.5.1862. Pankki aloitti toimintansa saman vuoden heinäkuussa.

SYP_Kuopion_konttori_v1897_218x158[1]Kuva: Yhdyspankki, Kuopio, 1897.

Nordea Suomen sukupuussa on Yhdyspankin lisäksi kolme muuta päähaaraa: Kansallis-Osake-Pankki, Helsingin Osakepankki ja STS-pankkiAvautuu uuteen ikkunaan.

Nordean sukupuuhun (pdf, 32 KB)Avautuu uuteen ikkunaan kuuluu Suomessa kaksikymmentäviisi liikepankkia. Osa Nordean historiaa on myös maan ensimmäinen säästöpankki, sillä Turun säästöpankin konttorien seuraajat tulivat Suomen Säästöpankin kaupan yhteydessä Yhdyspankille vuonna 1993. Tätä kautta Nordean vanhin juuri Suomessa ulottuu vuoteen1822.

Suomen Yhdyspankki ja Kansallis-Osake-Pankki fuusioituivat vuonna 1995. Pankin nimeksi tuli Merita. Uusi fuusio seurasi pian. Merita yhdistyi ruotsalaisen Nordbankenin kanssa, muodostaen yhdessä MeritaNordbanken konsernin vuodesta 1998 alkaen.

Kuva: MeritaNordanken yhdistymissopimuksen allekirjoitus 13.10.1997. Valokuvaaja Ilkka Leino.

MeritaNordbanken 13101997

Nordea nimi otettiin käyttöön vuoden 2001 lopulla. Tällöin konserniin olivat yhdistyneet myös tanskalainen Unibank ja norjalainen Christiania Bank og Kreditkasse. 

Skandinaviasta Nordean edeltäjäpankkeihin kuuluu joitakin Pohjoismaiden vanhimpia pankkeja, kuten Sparekassen for Kjobenhavn og Omegn (Tanska, 1820), Wermlandsbanken (Ruotsi,1832) ja Christiania Kreditkasse (Norja, 1848).

Suomen Yhdyspankin (Yhdyspankki) perustaminen ajoittuu Suomen talouselämän kehityksen kannalta tärkeään murrosvaiheeseen, jonka myötävaikuttajana toimi poliittisen ilmapiirin keventyminen ja elinkeinovapauden lisääntyminen. Yhdyspankin perustamisen aikaan Suomessa ei ollut edes osakeyhtiö- eikä pankkilakia. Malli otettiin ulkomailta.

Maanviljelyksen, teollisuuden ja kaupan rahoittamista sekä maksuliikenteen hoitamista varten perustettu pankki aloitti toimintansa heinäkuussa 1862 Ritarihuoneella, josta oli vuokrattu neljä huonetta pääkonttorin käyttöön.

Kuva: Ritarihuone, jossa pankin pääkonttori toimi vuosina 1862-1885.

ritarihuone_SYP_paakonttori_v1862_218x158[1]

Samana vuonna liiketoiminta käynnistyi myös seitsemässä sivukonttorissa ja kolmessa asiointitoimistossa. Sivukonttori perustettiin paikkakunnille, joissa oli merkitty vähintään 2000 pankin osaketta. Sivukonttorin saivat Viipuri, Loviisa, Turku, Kuopio, Hämeenlinna, Tampere ja Vaasa. Asiointitoimistoon saivat tyytyä Porvoo, Mikkeli ja Oulu. Varhaiset sivukonttorit aloittivat yhden miehen voimin, ja pankkitoiminta oli johtajalle yleensä vain sivutoimi.

1870-luvulle tultaessa Suomen Yhdyspankki alkoi saada kilpailijoita. Alkuvaiheen kilpailijoista merkittävin oli saksalaisella pääomalla perustettu, Viipurissa pääkonttoria pitänyt Pohjoismaiden Osakepankki Kauppaa ja Teollisuutta varten. Yhdyspankki ja Pohjoismaiden Osakepankki fuusioituivat vuonna 1919. Fuusion tuloksena syntynyt liikepankki sai nimekseen Pohjoismaiden Yhdyspankki. Vuonna 1975 pankki otti käyttöön alkuperäisen nimensä.

Kuva: Yhdyspankin pääkonttorin pankkisali, Unioninkatu 25, Helsinki, 1898.

Yhdyspankki[1] 

Kansallis-Osake-Pankin (Kansallispankki) perustaminen käynnistyi keväällä 1889, kun Helsingin Suomalaisella klubilla kokoontuneet fennomaanit ottivat tavoitteekseen pankkipalvelun tarjoamisen suomenkielellä. Perustettavan pankin osakepääoman hankkimiseksi värvättiin asiamiehiä, jotka keräsivät nimiä osakemerkintälistoihin salaisissa kokouksissa. Osakkeita merkitsi kaikkiaan 1152 henkilöä.

Kuva: Kansallispankin perustava yhtiökokous hotelli Kämpin peilisalissa 12.10.1889.

KOP_yhtiokokous_1889_218x158[1]

Pankkitoiminta käynnistyi lauantaina 8. helmikuuta 1890, kun pankki avasi konttorinsa Aleksanterinkatu17:ssä. Toimintaa aloitettaessa erityinen haaste oli luoda suomenkielinen pankkisanasto, sillä aiemmin perustetut pankit toimivat ruotsinkielellä.

Vaikka pankin toiminta käynnistyi toimilupasyistä vain yhden konttorin voimin, oli Kansallispankin tavoite alusta alkaen laajentua valtakunnalliseksi pankiksi. Muutamien kuukausien viiveellä toiminta aloitettiin Turussa, Haminassa, Tampereella, Viipurissa ja Oulussa. Pankki laajensi verkostoaan voimakkaasti ja konttoreita alkoi ilmaantua myös maaseudun taajamiin. 1800-luvun lopulle tultaessa Kansallispankilla oli sivukonttori jo Hämeenlinnassa, Kuopiossa, Porissa, Kemissä, Käkisalmessa, Heinolassa, Iisalmessa, Mikkelissä, Raumalla, Vaasassa, Kajaanissa, Raahessa, Rovaniemellä, Maarianhaminassa, Salossa, Joensuussa, Jyväskylässä, Lahdessa, Hangossa, Porvoossa, Savonlinnassa ja Nurmeksessa.

KOPKakikalmi[1]Kuva: Kansallispankki, Käkisalmi, 1930.

Vuoteen 1913 mennessä Kansallispankki oli kasvanut Suomen toiseksi suurimmaksi liikepankiksi. Siitä eteenpäin kaksi suurta, Kansallispankki ja Yhdyspankki, kilpailivat vuosikymmeniä maan suurimman pankin asemasta.

Helsingin Osakepankki (Helsinginpankki) perustettiin vuonna 1912, ja pankki avattiin yleisölle 2.1.1913.  Alun perin pankkiiri Emil Winckelmann neuvotteli rahoituksesta ruotsalaisen Enskilda Bankenin johtajan Marcus Wallenbergin kanssa. Neuvottelujen tuloksena päädyttiin pankin perustamiseen ja Winckelmannista tuli pankin ensimmäinen toimitusjohtaja. Wallenbergin kiinnostuksen kyseiseen investointiin selittänee Suomen teollisuuden silloiset hyvät kasvuodotukset.

Kuva: Helsingin Osakepankki, Helsinki-Aleksanterinkatu 17, kuva vuodelta 1963.

HOP Paakonttori 1963

Helsingin Osakepankin historialle on leimallista monet pankkifuusiot, joissa siihen yhdistettiin pieniä, melko paikallisesti toimineita liikepankkeja. Fuusioiden myötä Helsingissä toiminut paikallispankki kasvoi valtakunnalliseksi liikepankiksi. Monet fuusioiduista pankeista toimivat ruotsinkielisillä rannikkoseuduilla, mikä vahvisti Helsingin Osakepankin asemaa ruotsinkielisten asiakkaiden keskuudessa.

HOPKemio[1]Kuva: Helsingin Osakepankki, Kemiö.

Helsingin Osakepankin historiaan kuuluu paljon värikkäitä vaiheita, kuten osakkeisiin liittyvää keinottelua ja valtausyrityksiä, joista ensimmäiset tapahtuivat jo 1910-luvulla. 1980-luvun puolivälissä Helsingin Osakepankki joutui taloudellisiin vaikeuksiin ja pankin tukala tilanne houkutteli esiin pelureita ja nurkanvaltaajia. Helsinginpankin osakkeita haalivat salkkuunsa monet tahot, mutta viime vaiheessa kamppailu käytiin Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankin ja Yhdyspankin kesken. Helsingin Osakepankin itsenäinen historia päättyi 31.12.1985, josta alkaen se oli Yhdyspankin tytäryhtiö, kunnes pankkien välinen fuusio virallisesti toteutettiin lokakuun lopussa 1986. Helsingin Osakepankin henkilökunta siirtyi Yhdyspankin palvelukseen vanhoina työntekijöinä entisin palkkaeduin.

HOP-SYP ATK-fuusion tunnelmia (pdf, 14 MB)Avautuu uuteen ikkunaan.

Voit tutustua Nordea Pankki Suomen syntyvaiheisiin oheisen kaavion avulla. Kuvaa napauttamalla saat kaavion suuremmaksi.

Sukupuu (pdf, 32 KB)Avautuu uuteen ikkunaan

Pankeista käytetyt nimilyhenteet:

  • Helsingin Osakepankki = HOP ja Helsinginpankki
  • Kansallis-Osake-Pankki = KOP ja Kansallispankki
  • Pohjoismaiden Osakepankki Kauppaa ja Teollisuutta varten = Pohjoismaiden Osakepankki
  • Suomen Yhdyspankki = SYP ja Yhdyspankki. Vuosina 1919-1975 pankin nimi oli Pohjoismaiden Yhdyspankki ja käytössä oli lyhenne PYP.

Voit tutustua Nordean suomalaisten edeltäjäpankkien historiaan alla lueteltujen kirjojen avulla. Kirjoista tuorein on Markku Kuisman ja Teemu Keskisarjan, vuonna 2012 julkaistu, Erehtymättömät.

Pankin historiasta kirjoitettuja teoksia:

  • Blomstedt, Yrjö. 1989. Kansallis-Osake-Pankin historia I: 1889-1939. Helsinki, Kansallis-Osake-Pankki.
  • Ginström, Egidius. 1962. Helsingin Osakepankki puolen vuosisadan taipaleella. Helsinki, Oy Tilgmann Ab.
  • Heikel, Felix. 1922. Pohjoismaiden Osakepankki Kauppaa ja Teollisuutta varten 1872-1919. Helsinki, Holger Schildtin kirjapaino.
  • Kuisma, Markku. 2004. Kahlittu raha, kansallinen kapitalismi. Kansallis-Osake-Pankki 1940-1995. Helsinki, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  • Kuisma, Markku & Keskisarja, Teemu. 2012. Erehtymättömät. Tarina suuresta pankkisodasta ja liikepankeista Suomen kohtaloissa. Helsinki, WSOY.
  • Lyytinen, Eino. 1983. Työväen pankki. STS ja sen edeltäjät 1909-1984. Helsinki, Tammi.
  • Pipping, H. E. 1962. Sata vuotta pankkitoimintaa. Helsinki, Frenckellin Kirjapaino Osakeyhtiö.
  • Soukola, Timo. 2008. Sallitun riskinoton rajat. STS-pankki ja sen edeltäjät 1980-1992. Porvoo, WS Bookwell.
  • Tudeer, Erik. 1986. Helsingin Osakepankki 1913-1986. Espoo, Frenckellin Kirjapaino Oy.
  • Vihola, Teppo. 2000. Rahan ohjaaja. Yhdyspankki ja Merita 1950-2000. Merita Pankki Oyj. Jyväskylä, Gummerus Kirjapaino Oy.

Nordean ja suomalaisten liikepankkien historiasta kertoo myös Franck Median dokumenttisarja Kasvun rahoittajat.

Monet vaiheet

1860-luvulla Suomi sai oman rahayksikön, omat postimerkit sekä ensimmäisen rautatien. Myös elinkeinoelämässä tapahtui lievää liberalisoitumista. Talouselämän kehittyessä syntyi tarve yrityksiä ja liike-elämää rahoittavasta pankista. Suomen ensimmäinen liikepankki, Suomen Yhdyspankki sai toimiluvan 21.5.1862. Pankki aloitti toimintansa saman vuoden heinäkuussa. Ensimmäiset osakeyhtiö- ja pankkilait säädettiin vuosina 1864 ja 1866.

SYP johtokunnan huone 1898Kuva: Yhdyspankki, johtokunnan huone, 1898.

Alkuvaiheessa pankki otti vastaan talletuksia, myönsi luottoja ja hoiti maksuliikennettä. Suomen Yhdyspankilla oli yhteyksiä ulkomaille, ja siten se pystyi huolehtimaan myös ulkomaisesta maksujen välityksestä. Varsinaisen ulkomaanasioita hoitavan kirjeenvaihtajapankkiverkoston liikepankit perustivat 1870-luvulla.

Yhdyspankin ensimmäisellä vuosikymmenellä toimintaa hankaloittivat maan epävakaat rahaolot ja katovuodet. Katovuodet aiheuttivat nälänhädän ja lamaannuttivat koko elinkeinoelämän.

1870-luvun alkupuolen noususuhdanne puolestaan tuki liiketoiminnan kehittämistä ja innosti perustamaan uusia liikepankkeja. Vuonna 1872 perustettiin Viipuriin saksalaisten liikemiesten aloitteesta ja ulkomaisella pääomalla Pohjoismaiden Osakepankki Kauppaa ja Teollisuutta varten. Pankin perustajien intresseissä oli Pietarin laajat markkinat ja Itämeren alue. Maan kolmas liikepankki, Vaasan Osake Pankki, aloitti toimintansa vuonna 1879 silloisessa Nikolainkaupungissa.

POP ViipuriKuva: Pohjoismaiden Osakepankki, Viipuri.

Aluksi liikepankeilla oli konttoreita vain kaupungeissa. Vuonna 1887 perustettu Uudenmaan Osakepankki avasi Suomen ensimmäisen maaseutusivukonttorin Salon kauppalaan vuonna 1888.

Suomalaisten kansallistunne heräsi 1880-luvulla, ja sen innoittamana perustettiin Kansallis-Osake-Pankki edistämään "suomenkielistä ja suomenmielistä" talouselämää. Pankki aloitti toimintansa helmikuussa 1890. Nyt asiakkaita palveltiin myös suomenkielellä.

KOP HämeenlinnaKuva: Kansallispankki, Hämeenlinna, 1899.

1890-luvulla liikepankit laajensivat konttoriverkostoaan. Lisäksi elinkeinoelämän tarpeisiin perustettiin uusia, paikallisesti toimivia liikepankkeja, kuten Privatbanken Helsinkiin, Turun Osakepankki ja Tampereen Osake-Pankki.

Sekä luottojen että pankkien tekemien pääomasijoitusten myötä liikepankkien merkitys Suomen teollisuuden kasvun edistäjänä lisääntyi.

Uudella vuosisadalla kiinnostuttiin piensäästäjistä. Tällöin otettiin käyttöön ensimmäinen säästölipas ja talletusten korkoja mainostettiin.

Kodinsaastokassamainos (pdf, 69 KB)Avautuu uuteen ikkunaanKuva: Ilmoitus Päivälehdessä 1.6.1902. Saat ilmoituksen suuremmaksi kuvaa napauttamalla. 

Helmikuun manifestista alkaneet sortotoimenpiteet ja niiden seuraukset vaikuttivat myös pankkitoimintaan vuoden 1905 suurlakon aikana. Venäjällä lakko oli kansan lakko tsaarinvaltaa vastaan, mutta suomalainen työväestö lakkoili omien työolosuhteidensa parantamiseksi. Lakko kesti noin viikon. Monet pankkikonttorit joutuivat pitämään ovensa suljettuina lakon aikana.

Pankkitoiminnan alkuvaiheessa konttoritilat oli yleensä vuokrattu, ja eteenkin pienemmillä paikkakunnilla konttori saattoi sijaita johtajan kotona tai muuta toimintaa harjoittaneen liikkeen yhteydessä. Ensimmäiset varsinaiset pankkitalot rakennettiin 1800-luvun loppupuolella. Sittemmin muutamien vuosikymmenten aikana rakennettiin toinen toistaan vaikuttavampia pankkikonttoreita. Rakennusten seinille tilattiin myös taidetta.

TurunOsakepankkiKuva: Turun Osakepankki, 1910-luku.

Konttoriverkostot laajenivat, ja uusien pankkien perustaminen kiihtyi. Nyt myös ammatinharjoittajat ja maanviljelijät perustivat paikallisia pankkeja. Suomen Kauppapankki perustettiin Viipuriin jo vuonna 1907. Uudella vuosikymmenellä sitä seurasivat Suomen ruotsalaisseutujen maanviljelystä rahoittava Landtmannabanken sekä Länsi-Suomen Osake-Pankki ja Helsingin Osakepankki.

LandmannabankenKuva: Landtmannabanken, 1915.

Vaikka pankkifuusiot olivat jo ovella, niin vuosikymmenen lopulla perustettiin vielä useita pieniä liikepankkeja: Luotto-Pankki, Käsiteollisuuspankki, Suomen Maatalous-Osake-Pankki, Pohjolan-Osake-pankki, Etelä-Suomen Pankki, Atlas Pankki, Maakuntain Keskus-Pankki ja Suomen Teollisuuspankki. Vuonna 1919 toteutui kaksi fuusiota. Ensin Uudenmaan Osakepankki liitettiin Helsingin Osakepankkiin. Seuraavaksi toteutui Suomen Yhdyspankin ja Pohjoismaiden Osakepankin fuusio, jonka myötä syntyi Pohjoismaiden Yhdyspankki.

Vuoden 1912 lopulla paljastui Yhdyspankin Tampereen konttorissa huomattava kavallus. Tekijäksi osoittautui sekä pankissa että Tampereen seudulla arvostettu, samaisen konttorin johtaja Nils Idman. Pankin kokema tappio oli valtava, ja se jopa vaaransi toiminnan jatkuvuuden. Pankin tukalaa tilannetta helpotti osakkeella tehdyt tukiostot, joihin osallistui myös tukholmalaisia pankkeja. Yhdyspankki pysyi pystyssä, mutta joutui käyttämään vararahastonsa ja leikkaamaan osinkonsa. Tapaus johti kulttuurimuutokseen ts. parempaan valvontaan ja huolellisempaan luotonantoon. Tämä muutos leimasi Yhdyspankin toimintaa tulevina vuosikymmeninä. Lue aiheesta lisää Tammerkoski -lehdessä julkaistusta artikkelista Kauppakadun pankkipuhallus sata vuotta sitten (pdf, 2 MB)Avautuu uuteen ikkunaan

Kuva:
 Yhdyspankki, Tampere, 1912.

SYP Tampere 1912

Kymmenluvulle ajoittuvat ensimmäiset keinottelut ja pankin valtausyritykset. Niiden kohteeksi joutui Helsingin Osakepankki. Vuonna 1916 asialla olivat Moses Skurnik ja Erik von Frenckell. Toukokuussa 1918 puolestaan ulkomaalainen pankkiiri Dimitri Rubinstein.

Itsenäistymistä seurannut sisällissota vaikeutti ja paikoitellen jopa keskeytti pankkitoiminnan. Maan hallitus siirtyi Vaasaan punaisten vallattua Etelä-Suomen. Valtio otti Vaasan Osake Pankista ns. konttokuranttiluoton ja Akseli Gallen-Kallela sai tehtäväkseen suunnitella valtion virallisena maksuvälineenä käytetyt, Vaasan Osake Pankin liikkeelle laskemat konttokuranttishekit. Samanaikaisesti Suomessa oli liikkeellä erilaisia paikkakuntakohtaisia ja jopa yrityskohtaisia maksuvälineitä.

Suomessa 1920-luku oli pankkifuusioiden aikaa. Osa pienistä pankeista yhdistyi ensin keskenään, ja tällä tavoin muodostui kaksi uutta pankkia, Suomen Liittopankki ja Maakuntain Pankki. Näistä ensimmäinen yhdistyi 1930-luvulle tultaessa Helsingin Osakepankkiin, ja jälkimmäinen yhdistyi Kansallis-Osake-Pankkiin. Suuri osa muista 1920-luvulla vaikeuksiin joutuneista pienistä pankeista yhdistyi Helsingin Osakepankkiin.

Liittopankki 1929Kuva: Nykyinen WTC-talo, joka alun perin rakennettiin Liittopankin pääkonttoriksi. Liittopankin sulauduttua Helsingin Osakepankkiin, rakennus toimi Helsingin Osakepankin pääkonttorina. Kuva vuodelta 1929.

Pankkien tarjoamat omaisuudenhoidon palvelut ja niihin liittyvät lainopilliset palvelut monipuolistuivat. 

1920-luvulla Suomen Pankin tehtäväksi tuli pankkien likviditeetin säätely. Vuonna 1926 markka palasi kultakantaan.

Vuosikymmenen loppupuolella Suomen sahateollisuus ja rakennustoiminta ylikuumenivat, ja puutavaran kysyntä kansainvälisillä markkinoilla hiipui. Maan valuuttavaranto supistui jyrkästi, ja kotimaiset rahamarkkinat kiristyivät. Suomessa noususuhdanne katkesi jo ennen Wall Streetin pörssiromahduksen (24.10.1929) enteilemää maailmanlaajuista lamaa.

Kuva: Käsiteollisuuspankki, Helsinki, 1922, valokuvaaja E.I.K.

Käsiteollisuuspankki 1922

Metsätalouden vaikeuksista alkaneet ongelmat laajenivat pian maatalouteen, kuljetusalaan, vähittäiskauppaan ja rakennustoimintaan. Omaisuuden arvot romahtivat, ja samalla kuihtuivat lainojen vakuudet. Laman aiheuttama työttömyys, palkanalennukset ja vararikot aiheuttivat paljon inhimillistä kärsimystä, eikä pankkien toimintaa pakkohuutokauppojen velkojina katsottu hyvällä.

KOP Parkano 1932Kuva: Kansallispankki, Parkano, 1932.

Talouden ongelmat vaikeuttivat kaikkien pankkien toimintaa, ja pienten pankkien sulautuminen vahvempiin kilpailijoihin jatkui. Vuosikymmenen päättyessä maassa oli enää kuusi liikepankkia: Pohjoismaiden Yhdyspankki, Käsiteollisuuspankki, Helsingin Osakepankki, Kansallis-Osake-Pankki ja Suomen Maatalous-Osake-Pankki.

Kaikeksi onneksi 1930-luvun lama, ns. pula-aika, jäi Suomessa melko lyhyeksi. Elpymistä edistivät devalvaatio ja markan irrottaminen kultakannasta. Myöhemmin vakautta lisäsi markan sitominen puntaan. Vuosikymmenen puolivälissä maassamme vallitsi jo korkeasuhdanne.

SYP-KOP säkkiviestiKuva: Kansallispankin ja Yhdyspankin välinen säkkiviestijuoksukilpailu Los Angelesin olympiakisojen hyväksi 1932.

Vuosikymmenen lopulla talouden kasvu hidastui maailmalla vallitsevan poliittisen epävarmuuden vaikutuksesta, ja vuosikymmen vaihtui Talvisodan tunnelmissa.

1930-luvulla tehtiin monia pankkitoimintaan vaikuttaneita päätöksiä. Vuonna 1931 pankit sopivat korkojen suuruutta säätelevän korkosopimuksen. Vuoden 1933 pankkilaki puolestaan mahdollisti liikepankeille paikallispankkeja monipuolisemman liiketoiminnan, toisaalta pankkien omistusosuutta muiden yhtiöiden osakepääomasta rajoitettiin.

Sota-aika vaikutti pankkitoimintaan monin tavoin. Pankit muun muassa merkitsivät valtion liikkeelle laskemia obligaatioita, joilla rahoitettiin sodankäyntiä. Kotitalouksille oli tarjolla valtion ns. voitto-obligaatioita, jotka lunastettiin virallisen valvojan läsnä ollessa suoritetulla arvonnalla.

Rahahuolto piti järjestää myös poikkeusoloissa. Pankkikonttorit pidettiin avoinna, vaikka väliaikaisissa tiloissa, ja uusia konttoreita avattiin tarpeen mukaan. Ilmaiskut olivat jatkuva uhka. Hälytyskellojen soidessa tilikirjat, arkistot ja rahat vietiin lämmityshuoneeseen tai kellariin, joka toimi samalla henkilöstön ja asiakkaiden väestösuojana.

KOP Hamina konttori kellarissaKuva: Kansallispankin Haminan konttori, 1941. Kellariaukon yläpuolisessa kyltissä lukee "Kansallis-Osake-Pankki".

Sodan päätös oli raskas. Luovutettujen alueiden menetys aiheutti pankeille suuria tappioita. Luovutetuille alueille jäi arvokkaita kiinteistöjä, muun muassa 40 konttoria eli 10 % liikepankkien toimipaikoista. Lisäksi useita eri puolilla maata sijainneita konttoreita vaurioitui tai tuhoutui pommitusten aikana. Tappioita aiheutui myös asiakkaiden kokemista menetyksistä.

Maan jälleenrakentaminen käynnistyi nopeasti. Liikepankit rahoittivat asuntorakentamista ja sotakorvausteollisuuden toimintaa. Rakentamistarve oli suuri, sekä siirtokarjalaisten asuttamisen että sodan aiheuttamien vaurioiden korjaamisen johdosta.

Juliste KOP 40-luku siirtoväki

Vuodenvaihteessa 1945-1946 toteutettiin Suomessa ns. setelinleikkausAvautuu uuteen ikkunaan - toimenpide, jonka tavoitteena oli hillitä korkeaa inflaatiota ja antaa viranomaisille tietoa kansalaisten varallisuudesta. Yleisön hallussa olleet suuret setelit leikattiin keskeltä kahtia ja oikea puoli talletettiin pakkolainana valtiolle vuoteen 1949 saakka. Setelin vasen puolisko kävi jonkin aikaa maksuvälineenä ja vastasi puolta setelin alkuperäisestä nimellisarvosta. Toimenpide ei koskenut rahalaitoksia eikä julkisyhteisöjä. Alkuvuoden 1946 aikana toteutettiin myös setelien vaihto.

Pankkipalvelujen kehityksessä tapahtui merkittäviä askeleita, kuten liikepankkien yhdessä kehittämän pankkisiirron käyttöönotto vuonna 1951. Pankkisiirto mahdollisti maksujen maksamisen omasta tilipankista minkä tahansa muun suomalaisen pankin tilille. Palvelu oli tervetullut, sillä postisiirto oli otettu käyttöön heti talvisodan alettua. Pankkisiirto oli erittäin tarpeellinen yritysten maksuliikenteelle. Pankkisiirron kehittämisen yhteydessä luotiin yhtenäinen tilinumerojärjestelmä, mikä loi pohjan pankkipalveluiden myöhemmälle tekniselle kehitykselle.

Liikepankit laajensivat konttoriverkostoa, mutta kaikkialle ei ollut mahdollista perustaa omaa konttoria. 1950-luvulla uusi palvelumuoto oli paikasta toiseen liikkuva pankkiauto. Seuraavilla vuosikymmenillä pankkiautot olivat tuttu näky uusilla asuntoalueilla ennen varsinaisen konttorin valmistumista.

HOP PankkiautoKuva: Helsingin Osakepankin pankkiauto, 1958.

Yhä enemmän tarvittiin myös ulkomaantoimintoihin liittyviä palveluita. Remburssien käyttö ulkomaankaupan maksuvälineenä lisääntyi, ja matkavaluutan kauppa vakiintui pankin palveluvalikoimaan.

Pankkimainontaa suunnattiin entistä voimakkaammin kotitalouksiin. Mainonnassa korostui säästämisen merkitys perheiden taloudenpidolle. Vuosikymmenen lopulla pankit käynnistivät Palkka pankkiin -kampanjan.

Juliste SYP säästäminen

Kesällä 1959 maata kohautti Kuopiossa tehty aseellinen pankkiryöstö. Kasvonaamioin ja aurinkolasein varustautuneet miehet uhkasivat konttorin henkilökuntaa konepistoolilla. Tapauksen sankariksi nousi ryöstösaaliin löytänyt kymmenvuotias pikkupoika.

Palkka pankkiin -kampanjaAvautuu uuteen ikkunaan toi lähes kaikki suomalaiset pankkien asiakkaiksi. Tavoitetta edisti vuoden 1968 vakautussopimus.  Uusi palvelu, palkkatili, muutti pankin ja asiakkaan välistä suhdetta ja palvelutarvetta. Pankkipalvelut kehittyivät lainoista ja talletuksista päivittäisiin pankkipalveluihin, ja käteismaksut korvattiin pankkisiirrolla ja shekeillä. Palkka pankkiin -järjestelmä oli toinen merkittävä askel pankkipalveluiden myöhemmälle kehitykselle.

Juliste KOP Palkka pankissa

Korkoja säänneltiin, ja pankkien tarjoamat tuotteet olivat yhtenäisiä. Pankkien välisessä kilpailussa keskeisiä tekijöitä olivat konttoreiden määrä ja sijainti. Niinpä konttoreiden määrä lisääntyi voimakkaasti.

Uusien asiakkaiden ja suoritteiden määrän kasvaessa työmäärä pankeissa lisääntyi ja pankit palkkasivat lisää henkilökuntaa. Henkilöstön määrän kasvu sekä konttoriverkoston ulottaminen lähelle asiakkaita lisäsivät kustannuksia. Toiminnan järkeistämiseksi ja kustannusten karsimiseksi ryhdyttiin kehittämään toiminnan automatisointia.

Kilpailu asiakkaista kiihtyi, ja pankit pyrkivät olemaan siellä missä asiakkaatkin olivat. Tämä näkyi, niin uusien konttoreiden perustamisessa kuin markkinoinnissa ja uusien palveluiden kehittämisessä.

Kuva: Yhdyspankki, Pohjois-Karjalan messut, 1965.

SYP messut

1960-luvulla avattiin Suomessa myös ensimmäiset drive-in pankitAvautuu uuteen ikkunaan. Palvelumuoto jäi meillä lyhytikäiseksi. Pohjoismaiden ensimmäisen autopankin avasi Kansallispankki Turussa jo vuonna 1964.

Suomalaisten yritysten kansainvälistymisen myötä alkoi liikepankkien kansainvälistyminen. Pankit hankkivat ulkomaisten pankkien osakkuuksia voidakseen tarjota palveluita asiakasyrityksilleen. Osakkuuksia hankittiin aluksi Lontoosta ja Zurichistä.

Pankkilait uudistettiin 1970-luvulla, jolloin vielä elettiin hyvin kontrolloidun pankkitoiminnan aikaa.

KOP Hki-TöölöntulliKuva: Kansallispankki, Helsinki-Töölöntulli, 1972

Asuntosäästämistä ja asunnon hankintaa edistettiin monin tavoin. Pankit muun muassa perustivat asuntosäästämiseen erikoistuneita Asuntosäästökeskuksia. 

1970-luvulla pankit alkoivat siirtyä reaaliaikaisten tietojärjestelmien käyttöön. Järjestelmien käyttöönotto tapahtui vaiheittain, ja kesti muutamia vuosia ennen kuin reaaliaikainen pankkipääte saatiin kaikkiin konttoreihin. Ensimmäisenä reaaliaikaan siirtyi Suomen Työväen Säästöpankkiin yhdistynyt Helsingin Työväen Säästöpankki, jossa muutos toteutettiin jo vuonna 1970.

SYP reaaliaikainen kassapaateKuva: Reaaliaikaisen kassapäätteen käyttöönotto Yhdyspankin Keski-Töölön konttorissa Helsingissä 25.2.1975.

Vuonna 1978 tulivat ensimmäiset pankkikortit ja reaaliaikainen pankkiautomaattiAvautuu uuteen ikkunaan, vuotta myöhemmin viitepankkisiirto ja ensimmäinen yritysten reaaliaikainen päätepankki.

Ensimmäinen ulkomainen tytäryhtiö perustettiin Luxemburgiin vuonna 1976. Jo ennen tytäryhtiön perustamista pankki oli perustanut ulkomaisia edustustoja, joiden mahdollisuus tarjota varsinaisia pankkipalveluja oli hyvin rajallinen.

HOP mainoskärry

1980-luvulla pankkien käyttämä tietotekniikka kehittyi valtavasti. Vuonna 1982 Yhdyspankki tarjosi asiakkailleen ensimmäisen puhelinpankin - palvelun, jossa synteettinen puhe ohjasi asiakasta tekemään tarvittavat toiminnot puhelimen numeronäppäimillä. Paria vuotta myöhemmin pankkiasiointi oli mahdollista kotitietokoneen avulla. Palvelut koottiin saman konseptin alle siten, että asiakas pystyi käyttämään puhelin- ja PC-pankkia rinnakkain. Niinpä pankilla oli tarjolla varhainen mobiilipankkiAvautuu uuteen ikkunaan heti ensimmäisten kannettavien puhelinten tullessa markkinoille.

Kansainvälistyminen lisääntyi, ja valuuttakaupan merkitys kasvoi. Nyt Suomeen tulivat myös ensimmäiset ulkomaiset pankit. Pohjoismaisella tasolla merkittävä yhteistyömuoto oli Scandinavian Banking Partners. Sen myötä saatiin kokemusta pohjoismaisesta yhteistyöstä ja toimintamalleista. Pankin ensimmäinen ulkomainen sivukonttori perustettiin Lontooseen vuonna 1984.

Vuonna 1986 oli vuorossa korttirahakokeilu ja kauppojen kassoille ilmestyivät maksupäätteet. Ensimmäiset laskunmaksuautomaatit otettiin käyttöön vuonna 1989. 

Kansallispankki avasi ensimmäiset automaattikonttorit KOPIN -brändinAvautuu uuteen ikkunaan alle vuonna 1989. Kluuvin konttorista löytyi jopa sormenjälkitunnistuksella toimiva itsepalvelutallelokero sekä automaatti, josta sai ostaa kultaharkkoja.

Kuva: Kansallispankin itsepalvelukonttori, Hki-Kluuvi, 15.3.1989. Valokuvaamo Fotokolme.

KOPIN Kluuvi 

Yhdyspankin ja Helsingin Osakepankin yhdistyminen enteili kiristyvää pankkikilpailua. Kilpailun hurjimmat esimerkit ovat 1980-luvun loppupuolen "hulluilta vuosilta", jolloin muun muassa haalittiin kilpailijan osakkeita ja ryhdyttiin jopa todellisiin nurkanvaltausyrityksiin, esimerkkinä paljon julkisuutta ja jälkipuintia aiheuttaneet ns. Kouri-kaupat. Aiemmin kilpailu oli näkynyt lähinnä kilpailuna suurimman pankin tittelistä.

Kuva: Kouri-kauppojen osakekirjoja pahvilaatikoihin pakattuna, 1989. Valokuvaamo Q-studio Oy.

Kouri-kaupat 1989

Rahamarkkinoiden säännöstelyn purkaminen alkoi 1980-luvun alussa ja saatettiin päätökseen vuonna 1991. Tuona vuonna voimaan astunut uusi pankkilaki yhtenäisti pankkien vakavaraisuussäädökset ja asetti kaikki pankkiryhmät kilpailussa samaan asemaan.

Elektronisten pankkipalveluiden kehitys jatkui kiivaana. Nyt vuorossa olivat pankkiautomaattien yhteiskäyttö, tositetiliote, pankkiviivakoodi ja on-line pörssikauppa. Vuonna 1995 otettiin käyttöön ensimmäiset internet-pankkipalvelut ja GSM-palvelu. Uusien palveluiden myötä Suomesta oli kehittynyt elektronisten pankkipalveluiden mallimaa.

Yhdyspankin elektronisten palveluiden tunnus SoloAvautuu uuteen ikkunaan tuli käyttöön vuonna 1991. Brändi oli käytössä vielä 2000-luvulle tultaessa, ja se ehdittiin viedä myös Ruotsiin.

Pankkikriisi ja fuusiot

1990-luvun alkupuolella Suomessa oli voimakas taloudellinen lama. Yrityksiä kaatui, työttömyysluvut kasvoivat ja pankkien luottotappiot lisääntyivät. Pankit joutuivat vaikeuksiin, ja fuusiot seurasivat toisiaan.  Pankkikriisinä tunnettu ajanjakso oli pitkälti säästöpankkikriisi. Myös Kansallispankki (KOP) ja Yhdyspankki (SYP) joutuivat turvautumaan valtion pankkitoiminannan tukemiseksi myöntämään lainaan, jonka ne maksoivat takaisin valtiolle korkojen kanssa.

Vuonna 1992 suuri osa suomalaisista säästöpankeista yhdistyi perustamalla Suomen Säästöpankin (SSP). Vuotta myöhemmin SSP:n liiketoiminta jaettiin neljän pankkiryhmittymän; KOP:n, SYP:n, Postipankin ja Osuuspankkien kesken. Tässä jaossa Kansallispankille tuli 134 ja Yhdyspankille 125 konttoria. STS-pankki yhdistettiin Kansallispankkiin marraskuussa 1992. Fuusio oli STS:n työntekijöille järkytys. Lähes puolet fuusioidun pankin työntekijöistä menetti työpaikkansa ja STS:n konttorit hävisivät nopeasti katukuvasta.

Kansallispankin ja Yhdyspankin fuusiosuunnitelmista vuoti tietoa julkisuuteen ennenaikaisesti Suomen Kuvalehden kautta. Virallinen ilmoitus fuusiosta annettiin seuraavana päivänä 9.2.1995. Jo julkistamistilaisuudessa kerrottiin, että joka neljäs työntekijä tulee menettämään työpaikkansa yhdistymisen seurauksena. Konttoriverkoston yhdistäminen käynnistyi välittömästi. Aluksi konttoreissa palveltiin yhdistyneiden pankkien asiakkaita eri kohdissa, koska pankkijärjestelmien yhdistäminen vaati aikaa. Yhdistyneen pankin nimeksi tuli Merita ja nimi otettiin käyttöön kesäkuussa 1995.

Merita 14021995Kuva: Kansallispankin ja Yhdyspankin yhdistymissopimuksen allekirjoitus 14.2.1995, valokuvaaja Heikki Savolainen.

Lokakuussa 1997 ilmoitettiin maan rajat ylittävästä pankkien yhdistymisestä. Meritan ja ruotsalaisen Nordbankenin yhdistyminen tapahtui virallisesti 1.1.1998. Vuoden 1999 lopulla aiemmat Merita Oy ja Nordbanken Holding Ab yhdistettiin Nordic Baltic Holding yhtiöksi. Yhdistäminen toteutettiin osakevaihdolla. Järjestely saatettiin loppuun vuoden 2000 alussa.

Vuonna 2000 talletusten verovapaus rajoitettiin koskemaan vain käyttelytilejä.

Maaliskuun alussa vuonna 2000 MeritaNordbanken ja tanskalainen finanssipalveluryhmä Unidanmark ilmoittivat sopineensa yhdistymisestä. Jo syyskuussa 1999 MeritaNordbanken oli tehnyt tarjouksen norjalaisesta Christiania Bank og Kreditkassenista.  Tarjousta jouduttiin jatkamaan useamman kerran, koska Norjassa ei aluksi ollut valmiutta päättää asiasta. Pankin suuromistajan edustaja, Norjan valtion hallitus, teki myyntipäätöksen lokakuussa 2000. Neljä Pohjoismaata käsittävän pankin uusi nimi Nordea julkistettiin 24.10.2000. Nimen alkuperä juontaa termistä Nordic Ideas. Nordea nimi otettiin käyttöön koko pankissa 3.12.2001.

Uusien palveluiden myötä käynnit konttoreissa ovat vähentyneet, ja sen myötä konttoriverkostoa on supistettu.

Pankkitoimintaan on vaikuttanut suuresti kansainvälistä liiketoimintaa harjoittavien pankkien vakavaraisuussäännöstön (Basel II) käyttöönotto.

Nykyään Nordean pääkonttori sijaitsee Tukholmassa ja konsernijohtaja on suomalainen Casper von Koskull.

Making_it_possible

Museoesineet

Pankkimuseon kokoelma valaisee suomalaisen liikepankkitoiminnan historiaa ja kehitystä 1860-luvulta näihin päiviin. Esinekokoelman kautta saa hyvän käsityksen liikeyrityksissä käytettyjen työvälineiden teknisestä kehityksestä.

Pankkimuseon esineistö koostuu Nordean edeltäjiin fuusioituneiden suomalaisten liikepankkien esineistä. Vanhimmat esineet ovat peräisin pankin perustamisen ajoilta. Esineitä on kaikista edeltäjäpankeista, ja ne ovat eri puolilta Suomea. Osa esineistä on pankin hankkimia työ- ja käyttöesineitä ja osa on pankin saamia liikelahjoja, mutta mukana on myös joitakin museolle lahjoitettuja esineitä.

Kokoelmaa ei systemaattisesti kartuteta. Lahjoituksina otetaan vastaan ainoastaan pankissa käytössä olleita esineitä ja pankin lahjaesineitä, joiden tausta on tiedossa.

SYP Arabia 

Kuva: Yhdyspankki, Helsinki-Arabia, kuva Aarne Pietinen 24.2.1955. 

Ensimmäiset pankissa käytetyt laskukoneet olivat mekaanisia laitteita. Niitä ennen oli käytetty helmitaulua. Pankkimuseon vanhin mekaaninen laskukone, ns. snurra, on hankittu vuonna 1891. Laskukoneen merkki on OdhnerAvautuu uuteen ikkunaan, ja se on valmistettu Pietarissa. Odhnerin snurran lisäksi museossa on nähtävillä myös Trinks-Brunsviga, Comptometer ja Facit merkkiset laskukoneet.

Odhner snurraKuva: Odhner, nro 216.

Mekaaniset laskukoneet yleistyivät liikepankeissa viime vuosisadan alkupuolella. Uudemmat mallit olivat käytössä vielä 1970-luvulla, ja niiden käyttöä opetettiin pankin peruskursseilla. Snurra oli nopeakäyttöinen, ja niinpä henkilökunta suhtautui varauksella modernimpien laskukoneiden käyttöön. Vaikka uusia laskukoneita ryhdyttiin käyttämään, niin aluksi tulos usein tarkistettiin snurralla. 

Asiakas- ja tapahtumamäärien kasvaessa oli tärkeää varmistaa uusien työvälineiden käyttö. Henkilöstöä valmennettiin ja innostettiin monin tavoin käyttämään uusia koneita, ja niiden käytön osaamisesta järjestettiin myös kilpailuja.

KOP Kymmennäppainkilpailu 1957Kuva: Konelaskukilpailut Kansallispankissa 23.3.1957. Oy Foto Ab. "Sähkövirta on katkaistu, kilpailu päättynyt ja jännitys lauennut". Kilpailuun osallistui 19 naista ja kaksi miestä. Kilpailuaika oli 30 minuuttia ja voittotulos 6830 lyöntiä.

Shekin varmentaminen on pankeissa pitkään käytössä ollut turvatoimenpide. Sen merkitys oli suuri silloin, kun pankeissa ei vielä ollut reaaliaikaisia pankkijärjestelmiä. Tätä tarkoitusta varten oli oma laite ns. shekin varmennin. Laitteesta riippuen varmennusjälki saattoi olla rei'itetty tai värillinen numerosarja. Varmennuskäytäntö päättyi Suomessa euroon siirryttäessä.

Museossa on nähtävillä useita shekin varmentimia. Niistä vanhimmat ovat peräisin 1800-luvun lopulta.

Shekin varmenninKuva: Shekin varmennin.

Tammikuussa 1866 tuli voimaan asetus, joka antoi Suomen Yhdyspankille mahdollisuuden laskea liikkeelle omia seteleitä. Keisarillisen Senaatin Finanssitoimikunta hyväksyi Yhdyspankin anomuksen 1.8.1866, ja pankin setelianti alkoi huhtikuussa 1867. Tällöin liikkeeseen laskettiin 15, 25 ja 100 markan setelit. Pankki joutui sijoittamaan seteliannin arvoa vastaavan vakuuden Suomen Pankkiin.

Toinen setelianti toteutettiin vuonna 1882. Tällöin liikkeeseen laskettiin 25 ja 100 markan setelit.

Yhdyspankin liikkeessä oleva setelistö oli suurimmillaan 1,4 miljoonaa markkaa vuonna 1883. Myöhemmin seteleiden määrä laski nopeasti. Vuonna 1893 seteleitä oli liikkeessä enää 130 000 markkaa. Pankin kirjanpidosta setelit poistettiin 1930-luvun alussa.

Nämä harvinaiset setelit ovat nähtävillä pankkimuseossa. Mielenkiintoinen yksityiskohta seteleissä on se, että niissä on painatus kuudella eri kielellä.

Yhdyspankin setelit_vanhemmat 

Kuva: Yhdyspankin seteleitä vuodelta 1867. Tämä setelisarja poistettiin liikkeestä pankin 30-vuotispäivänä (21.5.1892).

Tiettävästi Suomen ensimmäinen säästölipas oli Pohjoismaiden Osakepankin pronssinen talolipas vuodelta 1902. Lipas oli maksullinen ja palveluun kuului, että pankin vahtimestari kävi kerran kuussa tyhjentämässä lippaan asiakkaan kotona. Jo lippaan hankkiessaan asiakas varmasti sitoutui säästämiseen, mutta omalta osaltaan säästämiseen kannusti tiedossa oleva vahtimestarin vierailu.

KOP ja HOP ottivat metalliset ns. silitysrautalippaat käyttöön jo 1910-luvulla, ja 1920-luvulle tultaessa silitysrautalippaat olivat käytössä useimmissa suomalaisissa liikepankeissa. 1930-luvulla "kaivattiin väriä elämään" ja käyttöön tulivat ns. kirjalippaat, joiden värivaihtoehtoina olivat punainen, punaruskea, sininen, vihreä ja musta. Pahvista tehdyt säästölippaat yleistyivät 1940-luvulla metallipulan vauhdittamana. Kuva-aiheiltaan pahvilippaat olivat kauniita, mutta ratkaisultaan kertakäyttöisiä ja huonosti aikaa ja käyttöä kestäviä. Aikaa myöten pahvin korvasi muovi, jonka rinnalla ehdittiin kokeilla muitakin materiaaleja.

Vanhempia_lippaita

Ensimmäiset muovilippaat tulivat käyttöön 1950-luvun alussa, ja muovia on myös nykyinen Nordean Jalmari. Vanhoista muovilippaista tutuimpia ovat SYP:n maapallo, KOP:n Roope, HOP:n Muumipeikko, ja säästöpossu, jollainen oli käytössä STS:ssä ja sittemmin myös Nordeassa. Edellä mainittujen lisäksi lippaiden aiheiksi on kelpuutettu myös orava, panda, norppa ja karhu. Suosittujen eläinaiheiden rinnalla on käytetty myös ajankohtaisia lipasaiheita, kuten TV, kuu sekä 80-luvun pankkiautomaatti, MM-kisa lipas ja Suomen ensimmäinen formulavoittaja Keke Rosberg. Mielenkiintoinen oli HOP:n kinolipas, josta sai näkyiin uuden kuvan aina kun lippaaseen laitettiin 20 pennin kolikko.

Lippaita_60-luvulta

Säästämiseen kannustaminen

Lippaiden avulla asiakkaita on kannustettu säästämään, mutta alkuun lippaita ei annettu asiakkaille ilman vastinetta. Useimmiten lippaan saannin edellytyksenä oli tili ja sille tehty talletus. Säästämisen eteen yhteistyötä tehtiin myös koulujen kanssa, ja tätä tarkoitusta varten oli erityisiä koulusäästölippaita, joissa oli jokaiselle lapselle oma säästölokero.

Säästölippaita on hyödynnetty myös hyväntekeväisyydessä, esimerkkinä Suomen Luonnonsuojeluliiton ja Yhdyspankin kampanja vuodelta 1992. Tuolloin jokainen asiakas, joka lahjoitti vähintään 20 markkaa saimaannorppien elinolojen parantamiseksi, sai Yhdyspankista norppa-lippaan.

Vaikka perinteinen säästölipas on edelleen käytössä, on sen rinnalle kehitetty sähköinen lipas, E-possu. Palvelu on kytketty korttiostoihin, ja siten se on aikuisille suunnattu. Ideana on, että palvelu ohjaa pienen summan säästöön jokaisen korttimaksun yhteydessä. 

Pankkimuseossa on esillä monenlaisia pankkitoimintaan liittyviä esineitä, kuten kassa- ja tilikirjoja, shekkejä, pankkikortteja, osakekirjoja, kuponkisakset ja vanhoja leimasimia.

Pankkien laajaa kirjeenvaihtoa kuvaavia esineitä ovat muun muassa mustekynä, kaukokirjoitin ja monet esillä olevat kirjoituskoneet.

Kuva: Mignon merkkinen kirjoituskone, valmistettu 1905-1913.

Mignon kirjoituskone

Pankkitoimintaan liittyvät myös henkilöstön ansiovuosimerkit ja urheilupalkinnot, pankinjohtajan matka-arkku sekä puinen rahankuljetuslaatikko ja hiilisanko.

Museossa on näytteillä myös takavuosien valuuttalaskin, voitto-obligaatioiden arvontarumpu, pörssipulpetti ja ensimmäinen reaaliaikainen pankkiautomaatti.

Obligaatioiden arvontarumpuKuva: Obligaatioiden arvontarumpu.

Valtion voitto-obligaatioiden arvontaan voit tutustua oheisen mainosfilminAvautuu uuteen ikkunaan avulla.

Valokuva-arkisto

Nordean vanhoja valokuvia on skannattu, ja kuvat ovat Suomen Elinkeinoelämän keskusarkiston (ELKA) valokuvarekisterissä. Rekisterissä on Nordean suomalaisten edeltäjäpankkien valokuvia 1800-luvun lopulta 1990-luvulle. Kuvia on lähes 8500 kappaletta.

Pääset selaamaan kuvia klikkaamalla oheista ELKA -linkkiäAvautuu uuteen ikkunaan.

Valitse sivuston ylälaidasta HAKU -toiminto, jonka jälkeen saat näkyviin hakuvalikon:

· Kohdassa Arkisto valitse Nordea Pankki Suomi Oyj.

· Lisäksi voit tehdä esimerkiksi aikarajauksen kohdassa Ajallinen kattavuus ja/tai paikkakuntaa koskevan rajauksen kohdassa Paikka.

· Kysymysmerkkien takana on lisää opasteita hakukannan käyttöön.

Rekisterin kuvat ovat selailukuvia. Kuvan käyttöluvan ja parempilaatuisen kuvan voi pyytää ELKA:sta.