Kysy Novalta Avautuu uuteen ikkunaan

Usein kysyttyä - CRS

KysymysVastaus
Mitä CRS tarkoittaa?

Yhteinen raportointistandardi (Common Reporting Standard, CRS) on kansainvälinen standardi finanssitilejä koskevien tietojen automaattisesta vaihtamisesta. Standardissa edellytetään, että rahoituslaitokset tunnistavat niiden asiakkaiden finanssitilit, jotka ovat verovelvollisia valtiossa tai lainkäyttöalueella, joka ei ole sama kuin rahoituslaitoksen. Standardin avulla halutaan estää kansainvälistä veronkiertoa.

Standardi tuli voimaan 1. tammikuuta 2016. Kaikkien rahoituslaitosten on siitä lähtien

  • tunnistettava uusien henkilö- ja yritysasiakkaiden verotusmaa (mukaan lukien asiakkaat, jotka ovat verovelvollisia vain kotimaassaan)
  • käytävä läpi nykyiset henkilö- ja yritysasiakkaat tunnistaakseen ne asiakkaat, joiden verotusmaa on jokin muu kuin pankin maa (31. joulukuuta 2017 asti)
  • tunnistettava tietyt yritysasiakkaat ja niiden tosiasialliset edunsaajat / määräysvaltaa käyttävät henkilöt, joiden verotusmaa on jokin muu kuin pankin maa
  • raportoitava paikallisille veroviranomaisille asiakkaista, joiden verotusmaa on jokin muu kuin pankin maa.

Standardi perustuu Yhdysvaltojen Foreign Account Tax Compliance Act (FATCA) -lakiin. Toisaalta se kuitenkin eroaa merkittäviltä osin FATCAsta. Suurin ero on se, että standardi koskee useita maita ja asiakkaita, kun taas FATCA koski vain Yhdysvaltoja ja tilinomistajia, joiden verotusmaa on Yhdysvallat.

Kaikki EU:n jäsenvaltiot noudattavat yhteistä raportointistandardia ja ovat allekirjoittaneet finanssitilitietojen automaattista vaihtamista koskevan sopimuksen (DAC II -direktiivi).

Keitä kansallinen CRS-lainsäädäntö koskee?

Standardi vaikuttaa kaikkiin yksityishenkilöihin ja yrityksiin, joiden verotusmaa on jokin muu kuin pankin maa ja jotka käyttävät jotakin standardin piiriin kuuluvaa tuotetta.

Mitä termi ”verotusmaa” tarkoittaa?

Termi ”verotusmaa” tarkoittaa maata, jossa henkilö asuu ja on verovelvollinen kyseisen maan lainsäädännön mukaisesti.

Yritys/Entity

Lainkäyttöalue on yleisesti yrityksen verotusmaa, jos yritys maksaa tai sen pitäisi kyseisen lainkäyttöalueen lainsäädännön mukaisesti maksaa veroa kyseisellä alueella kotipaikkansa, johdon sijainnin tai rekisteröintipaikan tai muun vastaavan kriteerin perusteella.

Yritysten tytäryhtiöt/sivuliikkeet

Yrityksen sivuliike on verovelvollinen yleensä ainoastaan sen yrityksen verotusmaassa, johon sivuliike kuuluu. Esimerkiksi tanskalaiseen yhtiöön kuuluvan ruotsalaisen tytäryhtiön/sivuliikkeen verotusmaa on yleensä vain Tanska.

Milloin yritys on verovelvollinen toisessa maassa?

Muiden maiden kansalliset lait määrittävät ne ehdot, joiden mukaisesti yrityksiä kohdellaan verovelvollisina. Ehdot kattavat maahan kohdistuvia erilaisia sidonnaisuuksia, jotka kansallisissa verolaeissa muodostavat kattavan verotusperusteen (täysi verovelvollisuus).

Henkilöasiakkaat

Verotusmaa on yleensä asuinmaa. Erityistapauksissa (kuten opiskelu tai työskentely ulkomailla tai pitkään kestävä matka) saatetaan katsoa, että henkilöasiakas asuu jossakin muualla tai samanaikaisesti useammassa kuin yhdessä maassa.

Milloin yksityishenkilö on verovelvollinen toisessa maassa?

Verotusmaa on yleensä sama kuin pysyvä asuinmaa tai oleskelumaa. Jokaisella maalla on kuitenkin omat sääntönsä verotusmaan määrittämiseen.

Katso lisätietoja verotusmaata koskevista säännöistä tietyllä lainkäyttöalueella OECD:n automaattisen tietojenvaihdon portaalista osoitteessa: http://www.oecd.org/tax/automatic-exchange/crs-implementation-and-assistance/tax-residency/#d.en.347760.

Jos asiakkaalla on kysyttävää verotusmaan määrittämisestä, hänen on otettava yhteyttä veroneuvojaan tai paikallisiin veroviranomaisiin.

Miten yhteinen raportointistandardi vaikuttaa finanssipalvelualaan?

Pankit ja muut rahoituslaitokset, kuten arvopaperilaitokset, rahastoyhtiöt, sijoitusyhtiöt ja henkivakuutusyhtiöt, ovat velvollisia tunnistamaan kaikki asiakkaansa yhteistä raportointistandardia koskevan sääntelyn mukaisesti. Lisäksi niiden on raportoitava asiakkaista ja näiden asiakkaiden rahoitusvaroista veroviranomaisille.

Veroviranomaiset puolestaan lähettävät tiedot muiden CRS-maiden veroviranomaisille.

Miten yhteinen raportointistandardi vaikuttaa Nordean toimintaan?

Sekä yhteinen raportointistandardi että FATCA kuuluvat asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskeviin menettelyihin. Nordea esittää asiakkaille uusia kysymyksiä, kun he esimerkiksi avaavat uuden tilin tai sijoittavat rahoitusvaroja tai kun heille maksetaan summia henkivakuutussopimuksista.

Kysymysten avulla Nordea voi tunnistaa ne asiakkaat, joista sen pitää raportoida veroviranomaiselle.

Mitä toimia edellytetään muussa kuin pankin maassa verovelvolliselta asiakkaalta?

Asiakkaan on vastattava pankin / muiden rahoituslaitosten esittämiin kysymyksiin. Jos asiakas on verovelvollinen yhdessä tai useammassa muussa maassa kuin pankin maassa, saatamme pyytää asiakasta täyttämään oman ilmoituksen. Omassa ilmoituksessa asiakas ilmoittaa verotusmaansa ja verotunnistenumeronsa (TIN).

Mikä on verotunnistenumero?

Termillä ”verotunnistenumero (TIN)” tai vastaavalla termillä tarkoitetaan lainkäyttöalueen yksityishenkilölle tai yritykselle antamaa yksilöllistä kirjainten tai numeroiden yhdistelmää, jolla yksityishenkilö tai yhteisö tunnistetaan verohallintoa varten.

Mitä jos asiakas sanoo, ettei hänellä ole verotunnistenumeroa? Mitä asiakkaan pitäisi silloin tehdä?

Eräät lainkäyttöalueet eivät myönnä verotunnistenumeroita. Tässä tapauksessa asiakkaan on kerrottava asiasta. Useimmat maat kuitenkin myöntävät verotunnistenumeron, ja asiakkaan on silloin ilmoitettava se.

Huomaa, että joissakin tilanteissa asiakkaalla ei ole verotunnistenumeroa, ja hänen täytyy silloin anoa sitä paikallisten säännösten mukaisesti.

Lisätietoja eri lainkäyttöalueilla käytetyistä verotunnistenumeroista annetaan osoitteessa: http://www.oecd.org/tax/automatic-exchange/crs-implementation-and-assistance/tax-identification-numbers/#d.en.347759.

Milloin Nordea aloittaa näiden tietojen keräämisen?

Nordea aloittaa yhteisen raportointistandardin edellyttämien tietojen keräämisen vuoden 2016 alussa. Nordea raportoi standardin edellyttämät tiedot ensimmäisen kerran vuonna 2017

Mitä eroa on Dodd-Frankiin, FATCA-lakiin ja yhteiseen raportointistandardiin liittyvällä sääntelyllä?

Dodd-Frank (yhdysvaltalaisiin asiakkaisiin liittyvät rajoitukset)

Dodd-Frankin mukaan asuinpaikka/kotipaikka Yhdysvalloissa on ratkaiseva. Vaatimukset ovat erilaiset kuin FATCA-laissa (jossa myös Yhdysvaltain kansalaisuus on tärkeä). .

FATCA (Yhdysvaltain verotukseen liittyvä raportointi)

Jos asiakas on verovelvollinen Yhdysvalloissa, eli hän on Yhdysvaltain kansalainen tai hänellä on esimerkiksi työlupa (Green Card), häneen sovelletaan FATCA:a (kansallisia lakeja, joilla FATCA otetaan käyttöön). Näiden lakien mukaisesti asiakkaan on annettava oma ilmoitus, joka sisältää hänen verotunnistenumeronsa (TIN) jne. Lisätietoja FATCA:sta on Nordean verkkosivuilla osoitteessa nordea.com. FATCA:a sovelletaan sekä luonnollisiin henkilöihin että oikeushenkilöihin.

Yhteinen raportointistandardi (muiden maiden verotukseen liittyvä raportointi)

Standardi koskee asiakkaita, joiden verotusmaa on jokin muu kuin pankin maa. Standardia sovelletaan sekä luonnollisiin henkilöihin että oikeushenkilöihin.

Mitä asiakastietoja Nordea raportoi yhteisen raportointistandardin mukaisesti?

Vuodesta 2017 lähtien Nordea raportoi vuosittain vuotta 2016 ja seuraavia vuosia koskevat tiedot:

  • talletustilien, säilytystilien, vakuutusten ja rahastotilien saldot/arvot
  • korot, osingot ja muut tuotot
  • bruttotuotot ja bruttosummat (esimerkiksi arvopaperien ja osakkeiden ja/tai rahasto-osuuksien myynnistä) sekä maksetut tai hyvitetyt kokonaisbruttotuotot omaisuuden myynnistä tai lunastuksesta.
  • ”Passiivisten finanssialan ulkopuolisten yritysten” kohdalla raportoidaan myös tosiasiallisista edunsaajista / määräysvaltaa käyttävistä henkilöistä, joiden verotusmaa on muu kuin pankin maa.

Onko olemassa tilejä/tuotteita, joita ei raportoida yhteisen raportointistandardin perusteella?

Seuraavia tilejä ei raportoida:

  • tietyt edellytykset täyttävät eläkkeisiin liittyvät vakuutukset ja eläkesäästötilit
  • kuolinpesätilit
  • sulkutilit
  • julkisesti noteerattujen yhtiöiden tai tällaisiin yhtiöihin liittyvien yritysten tilit.

Mitä asiakas voi tehdä, jos hän ei ole tehnyt veroilmoitusta verotusmaassaan?

Jos asiakas on velvollinen tekemään veroilmoituksen verotusmaassaan, mutta ei ole tehnyt sitä, hänen on tehtävä veroilmoitus jälkikäteen.

Jos henkilö tekee vapaaehtoisesti veroilmoituksen jälkikäteen, seuraamukset ovat normaalisti vähäisemmät verrattuna tilanteeseen, jossa veroviranomainen huomaa, että veroilmoitusta ei ole tehty eikä veroja maksettu.

Joissakin tapauksissa sallitaan toisessa maassa verotettuihin tuloihin liittyvä verohyvitys kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi. Tämä riippuu siitä, onko kyseisten maiden välillä kaksinkertaista verotusta estävä sopimus.

Suosittelemme, että asiakas ottaa yhteyttä veroneuvojaan, jos hän tarvitsee apua veroilmoituksen korjaamisessa tai hänellä on menettelytapoihin liittyviä kysymyksiä. Voimme yleensä suositella mitä tahansa suurimmista tilintarkastusyhtiöistä (PwC, EY, Deloitte, KPMG), sillä niillä on tavallisesti paikalliset yhteyshenkilöt kaikissa maissa ja ne voivat hoitaa kaikki esille tulevat asiat, jotka liittyvät verovelvollisuuteen toisessa maassa.

Mikä on ”aktiivinen finanssialan ulkopuolinen yritys”?

Yhtiötä (joka on muu kuin rahoituslaitos) pidetään aktiivisena, jos sen

1) tuloista yli 50 % on peräisin tuotteiden ja palvelujen myynnistä ja

2) varoista yli 50 % on kertynyt liiketoiminnasta, joka liittyy tuotteiden ja palvelujen myyntiin

Aktiivisia yhtiöitä ovat esimerkiksi seuraavat:

  • yhtiö, jonka tuotoista yli 50 % on peräisin tuotteiden ja/tai palvelujen valmistuksesta ja/tai myynnistä.
  • pörssiyhtiö tai pörssiyhtiöön liittyvä yhtiö (tytär- tai osakkuusyhtiö)
  • valtion laitokset/yksiköt ja niiden omistamat kansainväliset organisaatiot ja yhtiöt
  • säätiöt, voittoa tavoittelemattomat järjestöt, rekisteröidyt uskonnolliset yhteisöt ja muut oikeushenkilöt, joilta ei peritä veroa Ruotsin tuloverolain 7 luvun 3 - 17 §:n mukaisesti.

Mikä on ”passiivinen finanssialan ulkopuolinen yritys”’?

Yhtiötä (joka on muu kuin rahoituslaitos) pidetään passiivisena, jos se

1) saa yli 50 % tuloistaan niin sanottuna passiivisena tulona

2) yli 50 % sen varoista koostuu varoista, jotka tuottavat passiivista tuloa.

Passiivisia tuloja voivat olla esimerkiksi osingot ja korot. Niitä voivat olla myös vuokratulot ja tekijänpalkkiot, jos yhtiöllä ei ole työntekijöitä. Passiivisina tuloina voidaan pitää myös elinkorkoja (jotka liittyvät usein henkivakuutuksiin), passiivista tuloa tuottavien varojen / tuottavan omaisuuden myynnistä kertyvää voittoa, tiettyä vakuutusten tuottoa tai tiettyjä maksuja/lunastuksia.

Mikä on ”rahoituslaitos”?

Rahoituslaitoksia ovat yhtiöt, jotka toimivat talletuslaitoksina (yleensä yhtiöt, jotka hoitavat talletustilejä), säilytysyhteisöt (yhtiöt, jotka tarjoavat asiakkaille säilytystilejä tai vastaavia) sijoitusyhtiöt (yleensä sijoitusrahastot) ja vakuutusyhtiöt, jotka tarjoavat säästämisen tuotteita, kuten säästöhenkivakuutuksia.

Mikä on ”tosiasiallinen edunsaaja” / ”määräysvaltaa käyttävä henkilö”?

Tosiasiallinen edunsaaja tai määräysvaltaa käyttävä henkilö tarkoittaa luonnollista henkilöä, joka käyttää määräysvaltaa yrityksessä. Määräysvalta tarkoittaa, että henkilö pystyy suoraan tai välillisesti määräämään yli 25 prosentista yrityksen varoja.