Automaattinen verotietojen vaihto (FATCA ja CRS)

FATCA on Yhdysvalloissa voimassa oleva laki, joka koskee ulkomaisten tilien ja muun sijoitusvarallisuuden verotusta (Foreign Account Tax Compliance Act).

Sen tarkoituksena on estää veronkiertoa Yhdysvalloissa. FATCAn mukaan rahoituslaitosten täytyy tunnistaa asiakkaat, joiden tiedot on raportoitava Yhdysvaltoihin.

FATCA on viety tai viedään osaksi paikallista lainsäädäntöä lukuisissa maissa, mm. kaikissa Pohjoismaissa ja Baltian maissa.

Rahoituslaitosten täytyy FATCAn mukaan tunnistaa asiakkaistaan yhdysvaltalaiset henkilöt, yritykset ja yhteisöt ja raportoida vuosittain tileistä ja sijoitusvarallisuudesta, jotka nämä asiakkaat omistavat suoraan tai epäsuorasti. Rahoituslaitokset raportoivat tiedot yleensä oman maansa veroviranomaisille.

FATCA on viety tai viedään osaksi paikallista lainsäädäntöä kaikissa maissa, joissa Nordea toimii. Tästä poikkeuksena on Venäjä, missä Nordea on allekirjoittanut sopimuksen lain noudattamisesta suoraan IRS:n kanssa.

Tästä syystä Nordean täytyy noudattaa FATCAn vaatimuksia kaikissa maissa, käydä läpi kaikki nykyiset ja uudet asiakkaat ja varmistaa heidän FATCA-statuksensa. Nordea ottaa tarvittaessa yhteyttä asiakkaisiin lisätietojen saamiseksi.

Nordean on myös pidätettävä vero Yhdysvalloista peräisin olevista FDAP-maksuista (fixed or determinable, annual or periodical) tietyille rahoituslaitoksille, jotka eivät noudata FATCAn vaatimuksia.

Ei korvaa.  FATCA ja sitä koskevat paikalliset lainsäädännöt koskevat vain rahoituslaitoksilta vaadittavaa prosessia ja raportointia, joka liittyy asiakkaan tuntemiseen. Se ei vaikuta verolakeihin, jotka sinun on muuten otettava huomioon.

Nordea suosittelee, että pyydät neuvoa veroasiantuntijalta, jos sinulla on verolainsäädäntöön liittyviä kysymyksiä.

Nordealla on seuraavat velvollisuudet:

• Nordean on käytävä läpi nykyiset ja uudet asiakkaansa ja tunnistettava asiakkaat, joita FATCAn mukainen raportointivelvollisuus koskee.
  
• Nordean on raportoitava paikallisille veroviranomaisille tiedot kaikista yhdysvaltalaisten henkilöiden suoraan tai epäsuorasti omistamista tileistä. Venäjällä ja Sveitsissä Nordea raportoi suoraan IRS:lle.
• Nordean on myös raportoitava tiedot tileistä ja muusta sijoitusvarallisuudesta, joiden omistajat eivät vastaa yhdysvaltalaisuutta koskeviin kysymyksiin.
• Nordean on perittävä vero Yhdysvalloista peräisin olevista FDAP-maksuista tietyille rahoituslaitoksille, jotka eivät noudata FATCAn vaatimuksia.

Ei ole, sillä kaikkien rahoituslaitosten on noudatettava FATCA-vaatimuksia. Eri rahoituslaitoksilla saattaa kuitenkin olla erilaisia käytäntöjä vaatimusten noudattamisessa.

Vuodelta 2014 raportoitaviin tietoihin sisältyy nimi, osoite ja yhdysvaltalaisen henkilön verotustunnus sekä tilinumerot ja tilien saldot.

Ei. Laissa on useita kriteerejä, jotka rahoituslaitosten on huomioitava, kun ne käyvät läpi asiakkaidensa tilejä ja pyrkivät tunnistamaan yhdysvaltalaiset henkilöt. Jos asiakas täyttää minkä tahansa seuraavista kriteereistä, häneen saatetaan ottaa yhteyttä lisätietojen saamiseksi:

• Yhdysvaltain kansalaisuus tai asuinpaikka Yhdysvalloissa
  
• syntynyt Yhdysvalloissa
• työlupa (Green Card)
• henkilö viettää merkittävän osan ajastaan Yhdysvalloissa vuosittain
• yhdysvaltalainen osoite asiakasrekisterissä
• yhdysvaltalainen puhelinnumero asiakasrekisterissä
• toistuvia maksuja Yhdysvalloissa olevalle tilille
• valtakirja tai allekirjoitusoikeus annettu henkilölle, jolla on yhdysvaltalainen osoite
• c/o-osoite on ainoa asiakasrekisterissä oleva osoite 

Rahoituslaitosten on käytävä läpi koko asiakaskuntansa, jotta ne voivat tunnistaa yhdysvaltalaiset henkilöt. Siksi ne saattavat ottaa yhteyttä myös henkilöihin, jotka eivät ole yhdysvaltalaisia henkilöitä.

Jos olet yhdysvaltalainen henkilö, Nordea saattaa ottaa sinuun yhteyttä saadakseen lisätietoja. Haluat ehkä myös selvittää, tarvitseeko sinun toimittaa muita tietoja Yhdysvaltain veroviranomaisille.

Nordea ei voi neuvoa sinua tässä asiassa, joten pyydämme sinua ottamaan yhteyttä veroasiantuntijaan.

Nordean on raportoitava sinua ja tilejäsi koskevat tiedot paikallisille veroviranomaisille vuosittain. Venäjällä ja Sveitsissä Nordea raportoi suoraan IRS:lle.

FATCA ei vaikuta mitenkään suurimpaan osaan asiakkaista, jotka eivät ole yhdysvaltaisia henkilöitä, joten heidän ei tarvitse tehdä mitään.

Nordea saattaa kuitenkin ottaa sinuun yhteyttä vahvistaakseen FATCA-statuksesi ei-yhdysvaltalaisena henkilönä. Näin tehdään, jos on syytä olettaa, että saattaisit olla yhdysvaltalainen henkilö FATCAn tarkoittamassa mielessä.

Jos sinulla on yhteistili yhdysvaltalaisen henkilön kanssa, tiliin sovelletaan FATCAn vaatimuksia.

Koska omistat suuren osan yrityksen osakkeista, olet todennäköisesti yrityksen tosiasiallinen edunsaaja tai yrityksessä valtaa käyttävä henkilö.

Nordealla saattaa olla velvollisuus raportoida sinua koskevia tietoja veroviranomaisille. Tämä kuitenkin riippuu siitä, millaista toimintaa yrityksesi harjoittaa. Jos liiketoiminta on passiivista, Nordean on raportoitava yrityksen tosiasiallisen edunsaajan tai yrityksessä valtaa käyttävän henkilön tiedot.

Liiketoiminnan katsotaan olevan passiivista esimerkiksi silloin, kun yli 50 prosenttia yrityksen tuotoista kertyy koroista tai osingoista.

FATCAn vaikutukset ulottuvat laajemmalle kuin vain yhdysvaltalaisiin yrityksiin.

Nordea ottaa yhteyttä useisiin yritysasiakkaisiin eri puolilla maailmaa määrittääkseen niiden FATCA-statuksen ja voidakseen luokitella jokaisen asiakkaan. Tämä tehdään joko Nordean omien tai Yhdysvaltain veroviranomaisten lomakkeiden avulla tarvittavista tiedoista riippuen.

Nordea ottaa sinuun tarvittaessa yhteyttä ja kertoo, mitä tietoja tarvitaan ja mitä lomakkeita sinun on täytettävä.

Jos otamme sinuun yhteyttä, lähetämme mukana tarvittavat lomakkeet tai linkit verkkosivuille, joilta voit ladata lomakkeet.

Mikäli et pyydettäessä toimita tietoja pankkiin, sinua kohdellaan FATCA-lain mukaan henkilönä, jota koskevat tiedot on raportoitava Yhdysvaltoihin.

Nordea raportoi näistä asiakkaista paikallisille veroviranomaisille samat tiedot kuin niistä asiakkaista, jotka ovat toimittaneet Nordealle pyydetyt asiakirjat ja jotka katsotaan yhdysvaltalaisiksi henkilöiksi. Nordea ilmoittaa myös, että asiakas ei itse ole toimittanut tietoja vaan rahoituslaitos ilmoittaa ne.

Jos asiakas ei ole toimittanut pankille tarvittavia tietoja, pankin täytyy joissakin poikkeustapauksissa periä veroa maksuista, joita tulee tällaisen asiakkaan tilille yhdysvaltalaisilta tileiltä.

Yhteinen raportointistandardi (Common Reporting Standard, CRS) on kansainvälinen standardi finanssitilejä koskevien tietojen automaattisesta vaihtamisesta. Standardissa edellytetään, että rahoituslaitokset tunnistavat niiden asiakkaiden finanssitilit, jotka ovat verovelvollisia valtiossa tai lainkäyttöalueella, joka ei ole sama kuin rahoituslaitoksen. Standardin avulla halutaan estää kansainvälistä veronkiertoa.

Standardi tuli voimaan 1. tammikuuta 2016. Kaikkien rahoituslaitosten on siitä lähtien 

• tunnistettava uusien henkilö- ja yritysasiakkaiden verotusmaa (mukaan lukien asiakkaat, jotka ovat verovelvollisia vain kotimaassaan) käytävä läpi nykyiset henkilö- ja yritysasiakkaat tunnistaakseen ne asiakkaat, joiden verotusmaa on jokin muu kuin pankin maa (31. joulukuuta 2017 asti).
• tunnistettava tietyt yritysasiakkaat ja niiden tosiasialliset edunsaajat / määräysvaltaa käyttävät henkilöt, joiden verotusmaa on jokin muu kuin pankin maa.
• raportoitava paikallisille veroviranomaisille asiakkaista, joiden verotusmaa on jokin muu kuin pankin maa.

Standardi perustuu Yhdysvaltojen Foreign Account Tax Compliance Act (FATCA) -lakiin. Toisaalta se kuitenkin eroaa merkittäviltä osin FATCAsta. Suurin ero on se, että standardi koskee useita maita ja asiakkaita, kun taas FATCA koski vain Yhdysvaltoja ja tilinomistajia, joiden verotusmaa on Yhdysvallat.

Kaikki EU:n jäsenvaltiot noudattavat yhteistä raportointistandardia ja ovat allekirjoittaneet finanssitilitietojen automaattista vaihtamista koskevan sopimuksen (DAC II -direktiivi).

Standardi vaikuttaa kaikkiin yksityishenkilöihin ja yrityksiin, joiden verotusmaa on jokin muu kuin pankin maa ja jotka käyttävät jotakin standardin piiriin kuuluvaa tuotetta.

Termi ”verotusmaa” tarkoittaa maata, jossa henkilö asuu ja on verovelvollinen kyseisen maan lainsäädännön mukaisesti.

Yritys/Entity

Lainkäyttöalue on yleisesti yrityksen verotusmaa, jos yritys maksaa tai sen pitäisi kyseisen lainkäyttöalueen lainsäädännön mukaisesti maksaa veroa kyseisellä alueella kotipaikkansa, johdon sijainnin tai rekisteröintipaikan tai muun vastaavan kriteerin perusteella.

Yritysten tytäryhtiöt/sivuliikkeet

Yrityksen sivuliike on verovelvollinen yleensä ainoastaan sen yrityksen verotusmaassa, johon sivuliike kuuluu. Esimerkiksi tanskalaiseen yhtiöön kuuluvan ruotsalaisen tytäryhtiön/sivuliikkeen verotusmaa on yleensä vain Tanska.

Milloin yritys on verovelvollinen toisessa maassa?

Muiden maiden kansalliset lait määrittävät ne ehdot, joiden mukaisesti yrityksiä kohdellaan verovelvollisina. Ehdot kattavat maahan kohdistuvia erilaisia sidonnaisuuksia, jotka kansallisissa verolaeissa muodostavat kattavan verotusperusteen (täysi verovelvollisuus).

Henkilöasiakas

Verotusmaa on yleensä asuinmaa. Erityistapauksissa (kuten opiskelu tai työskentely ulkomailla tai pitkään kestävä matka) saatetaan katsoa, että henkilöasiakas asuu jossakin muualla tai samanaikaisesti useammassa kuin yhdessä maassa.

Milloin yksityishenkilö on verovelvollinen toisessa maassa?

Verotusmaa on yleensä sama kuin pysyvä asuinmaa tai oleskelumaa. Jokaisella maalla on kuitenkin omat sääntönsä verotusmaan määrittämiseen.

Katso lisätietoja verotusmaata koskevista säännöistä tietyllä lainkäyttöalueella OECD:n automaattisen tietojenvaihdon portaalistaAvautuu uuteen ikkunaan.osoitteessa: http://www.oecd.org/tax/automatic-exchange/crs-implementation-and-assistance/tax-residency/#d.en.347760.

Jos asiakkaalla on kysyttävää verotusmaan määrittämisestä, hänen on otettava yhteyttä veroneuvojaan tai paikallisiin veroviranomaisiin.

Pankit ja muut rahoituslaitokset, kuten arvopaperilaitokset, rahastoyhtiöt, sijoitusyhtiöt ja henkivakuutusyhtiöt, ovat velvollisia tunnistamaan kaikki asiakkaansa yhteistä raportointistandardia koskevan sääntelyn mukaisesti. Lisäksi niiden on raportoitava asiakkaista ja näiden asiakkaiden rahoitusvaroista veroviranomaisille.

Veroviranomaiset puolestaan lähettävät tiedot muiden CRS-maiden veroviranomaisille.

Sekä yhteinen raportointistandardi että FATCA kuuluvat asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskeviin menettelyihin. Nordea esittää asiakkaille uusia kysymyksiä, kun he esimerkiksi avaavat uuden tilin tai sijoittavat rahoitusvaroja tai kun heille maksetaan summia henkivakuutussopimuksista.

Kysymysten avulla Nordea voi tunnistaa ne asiakkaat, joista sen pitää raportoida veroviranomaiselle.

Asiakkaan on vastattava pankin / muiden rahoituslaitosten esittämiin kysymyksiin. Jos asiakas on verovelvollinen yhdessä tai useammassa muussa maassa kuin pankin maassa, saatamme pyytää asiakasta täyttämään oman ilmoituksen. Omassa ilmoituksessa asiakas ilmoittaa verotusmaansa ja verotunnistenumeronsa (TIN).

Termillä ”verotunnistenumero (TIN)” tai vastaavalla termillä tarkoitetaan lainkäyttöalueen yksityishenkilölle tai yritykselle antamaa yksilöllistä kirjainten tai numeroiden yhdistelmää, jolla yksityishenkilö tai yhteisö tunnistetaan verohallintoa varten.

Eräät lainkäyttöalueet eivät myönnä verotunnistenumeroita. Tässä tapauksessa asiakkaan on kerrottava asiasta. Useimmat maat kuitenkin myöntävät verotunnistenumeron, ja asiakkaan on silloin ilmoitettava se.

Huomaa, että joissakin tilanteissa asiakkaalla ei ole verotunnistenumeroa, ja hänen täytyy silloin anoa sitä paikallisten säännösten mukaisesti.

Lisätietoja eri lainkäyttöalueilla käytetyistä verotunnistenumeroista annetaan osoitteessa: http://www.oecd.org/tax/automatic-exchange/crs-implementation-and-assistance/tax-identification-numbers/#d.en.347759.

Nordea aloittaa yhteisen raportointistandardin edellyttämien tietojen keräämisen vuoden 2016 alussa. Nordea raportoi standardin edellyttämät tiedot ensimmäisen kerran vuonna 2017.

Dodd-Frank (yhdysvaltalaisiin asiakkaisiin liittyvät rajoitukset)

Dodd-Frankin mukaan asuinpaikka/kotipaikka Yhdysvalloissa on ratkaiseva. Vaatimukset ovat erilaiset kuin FATCA-laissa (jossa myös Yhdysvaltain kansalaisuus on tärkeä). .

FATCA (Yhdysvaltain verotukseen liittyvä raportointi)

Jos asiakas on verovelvollinen Yhdysvalloissa, eli hän on Yhdysvaltain kansalainen tai hänellä on esimerkiksi työlupa (Green Card), häneen sovelletaan FATCA:a (kansallisia lakeja, joilla FATCA otetaan käyttöön). Näiden lakien mukaisesti asiakkaan on annettava oma ilmoitus, joka sisältää hänen verotunnistenumeronsa (TIN) jne. Lisätietoja FATCA:sta on Nordean verkkosivuilla osoitteessa nordea.com. FATCA:a sovelletaan sekä luonnollisiin henkilöihin että oikeushenkilöihin.

Yhteinen raportointistandardi (muiden maiden verotukseen liittyvä raportointi)

Standardi koskee asiakkaita, joiden verotusmaa on jokin muu kuin pankin maa. Standardia sovelletaan sekä luonnollisiin henkilöihin että oikeushenkilöihin.

Vuodesta 2017 lähtien Nordea raportoi vuosittain vuotta 2016 ja seuraavia vuosia koskevat tiedot:

• talletustilien, säilytystilien, vakuutusten ja rahastotilien saldot/arvot
  
• korot, osingot ja muut tuotot
• bruttotuotot ja bruttosummat (esimerkiksi arvopaperien ja osakkeiden ja/tai rahasto-osuuksien myynnistä) sekä maksetut tai hyvitetyt kokonaisbruttotuotot omaisuuden myynnistä tai lunastuksesta.
• ”Passiivisten finanssialan ulkopuolisten yritysten” kohdalla raportoidaan myös tosiasiallisista edunsaajista / määräysvaltaa käyttävistä henkilöistä, joiden verotusmaa on muu kuin pankin maa.

Seuraavia tilejä ei raportoida:

• tietyt edellytykset täyttävät eläkkeisiin liittyvät vakuutukset ja eläkesäästötilit
  
• kuolinpesätilit
• sulkutilit
• julkisesti noteerattujen yhtiöiden tai tällaisiin yhtiöihin liittyvien yritysten tilit.

Jos asiakas on velvollinen tekemään veroilmoituksen verotusmaassaan, mutta ei ole tehnyt sitä, hänen on tehtävä veroilmoitus jälkikäteen.

Jos henkilö tekee vapaaehtoisesti veroilmoituksen jälkikäteen, seuraamukset ovat normaalisti vähäisemmät verrattuna tilanteeseen, jossa veroviranomainen huomaa, että veroilmoitusta ei ole tehty eikä veroja maksettu.

Joissakin tapauksissa sallitaan toisessa maassa verotettuihin tuloihin liittyvä verohyvitys kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi. Tämä riippuu siitä, onko kyseisten maiden välillä kaksinkertaista verotusta estävä sopimus.

Suosittelemme, että asiakas ottaa yhteyttä veroneuvojaan, jos hän tarvitsee apua veroilmoituksen korjaamisessa tai hänellä on menettelytapoihin liittyviä kysymyksiä. Voimme yleensä suositella mitä tahansa suurimmista tilintarkastusyhtiöistä (PwC, EY, Deloitte, KPMG), sillä niillä on tavallisesti paikalliset yhteyshenkilöt kaikissa maissa ja ne voivat hoitaa kaikki esille tulevat asiat, jotka liittyvät verovelvollisuuteen toisessa maassa.

Yhtiötä (joka on muu kuin rahoituslaitos) pidetään aktiivisena, jos sen

1) tuloista yli 50 % on peräisin tuotteiden ja palvelujen myynnistä ja

2) varoista yli 50 % on kertynyt liiketoiminnasta, joka liittyy tuotteiden ja palvelujen myyntiin

Aktiivisia yhtiöitä ovat esimerkiksi seuraavat:

• yhtiö, jonka tuotoista yli 50 % on peräisin tuotteiden ja/tai palvelujen valmistuksesta ja/tai myynnistä.
• pörssiyhtiö tai pörssiyhtiöön liittyvä yhtiö (tytär- tai osakkuusyhtiö)
• valtion laitokset/yksiköt ja niiden omistamat kansainväliset organisaatiot ja yhtiöt
• säätiöt, voittoa tavoittelemattomat järjestöt, rekisteröidyt uskonnolliset yhteisöt ja muut oikeushenkilöt, joilta ei peritä veroa Ruotsin tuloverolain 7 luvun 3 - 17 §:n mukaisesti.

Yhtiötä (joka on muu kuin rahoituslaitos) pidetään passiivisena, jos se

1) saa yli 50 % tuloistaan niin sanottuna passiivisena tulona

2) yli 50 % sen varoista koostuu varoista, jotka tuottavat passiivista tuloa.

Passiivisia tuloja voivat olla esimerkiksi osingot ja korot. Niitä voivat olla myös vuokratulot ja tekijänpalkkiot, jos yhtiöllä ei ole työntekijöitä. Passiivisina tuloina voidaan pitää myös elinkorkoja (jotka liittyvät usein henkivakuutuksiin), passiivista tuloa tuottavien varojen / tuottavan omaisuuden myynnistä kertyvää voittoa, tiettyä vakuutusten tuottoa tai tiettyjä maksuja/lunastuksia.

Rahoituslaitoksia ovat yhtiöt, jotka toimivat talletuslaitoksina (yleensä yhtiöt, jotka hoitavat talletustilejä), säilytysyhteisöt (yhtiöt, jotka tarjoavat asiakkaille säilytystilejä tai vastaavia) sijoitusyhtiöt (yleensä sijoitusrahastot) ja vakuutusyhtiöt, jotka tarjoavat säästämisen tuotteita, kuten säästöhenkivakuutuksia.

Tosiasiallinen edunsaaja tai määräysvaltaa käyttävä henkilö tarkoittaa luonnollista henkilöä, joka käyttää määräysvaltaa yrityksessä. Määräysvalta tarkoittaa, että henkilö pystyy suoraan tai välillisesti määräämään yli 25 prosentista yrityksen varoja.