Ristiriita alkoi vaivata: ”Millaisen esimerkin annan pelaajille?”
Kokenut jalkapallovalmentaja Petri Plym viettää suuren osan päivistään kentän laidalla ja puhuu nuorille liikkumisen merkityksestä. Silti hänen oma liikkumisensa oli jäänyt vuosiksi taka-alalle.
“Olen ollut noin 20−30 vuoden ajan välillä enemmän ja välillä vähemmän ylipainoinen. Mietin, mitä nuoret ajattelevat, jos paasaan heille hyvinvoinnista, mutta en pidä itsestäni huolta?” hän kertoo.
Kun arjesta tuli selviytymistä
Lapsena ja nuorena Petri liikkui paljon ja pelasi itsekin jalkapalloa. Ruuhkavuosina arki täyttyi muista asioista. Perhe kasvoi ja omakotitaloa rakennettiin samalla, kun Petri valmensi päivätyönsä ohella. Päivät saattoivat venyä aamuviidestä iltakahdeksaan.
Kun Petri siirtyi täysipäiväiseksi valmentajaksi, työ painottui iltoihin ja viikonloppuihin. Hän heräsi aikaisin, mutta jäi usein pitkäksi aikaa sänkyyn ruudun äärelle. Vähitellen väsymys alkoi hallita arkea.
“Oma liikkumattomuuteni oli ajautunut siihen pisteeseen, etten vain jaksanut. Olo tuntui väsyneeltä, päivistä ja arjen kaaoksesta selviytymiseltä. Oikeastaan mikään ei edes tuntunut miltään”, Petri muistelee.
Jalkapallo säilyi Petrin henkireikänä. Hän vitsailee vetäneensä “Pete-naamarin” päälleen tempautuessaan harjoitusten tunnelmaan. Työpäivän jälkeen voimat olivat kuitenkin lopussa.
“Kun tulin kotiin, en jaksanut tehdä mitään ja kun tuli viikonloppu, en jaksanut lähteä mihinkään.”
Enemmän kuin valmentaja
Pitkät päivät kentällä tuntuivat kehossa. Takareidet olivat jatkuvasti jumissa, selkää särki ja painokin oli noussut. Samalla Petri pohti vastuutaan valmentajana.
“Pelaajat ovat nuoria, joten olen osalle suurempi auktoriteetti kuin vanhemmat. Sillä on väliä mitä teen, puhun ja miten olen”, Petri kertoo.
“Haluan myös hoitaa ammatillisen puoleni niin hyvin kuin mahdollista. Siihen kuuluu vahvasti omasta hyvinvoinnista huolehtiminen. Jotta jaksan, mutta jotta olen myös esimerkki”, hän lisää.
Aloittaminen ei ollut helppoa
Kun Petrin avovaimo hankki kuntosalijäsenyyden, myös Petri tarttui ilmaiseen kokeilutarjoukseen. Salille oli vain lyhyt kävelymatka, joten lähtemisen olisi pitänyt olla helppoa. Silti salikortti jäi käyttämättä.
Joululomalla avovaimo pyysi Petriä mukaansa salille. Tällä kertaa hän lähti. Ensimmäinen harjoitus tuntui seuraavana päivänä koko kehossa.
“En meinannut pystyä istumaan, kun joka paikkaan sattui. Silti tuli tunne, että huomenna mennään uudestaan.”

Nordean hyvinvointietu on tuonut lisää motivaatiota Petri Plymin elämäntapamuutokseen. “Oli kiinnostavaa seurata, kuinka kehitys lähti nollasta liikkeelle”, hän muistelee.
Pienistä valinnoista muodostui uusi rutiini
”Päätin, että käyn salilla aamuisin ennen työpäivää sekä viikonloppuisin ennen pelejä. En enää käytä aamujani siihen, että odotan television ääressä töiden alkamista”, Petri kertoo.
Kuntoilun lisäksi päiviin kuuluu kävelyä ja metsälenkkejä perheen koiran kanssa.
Myös ruokailutottumukset muuttuivat. Petri alkoi suunnitella viikon ruoat etukäteen ja huolehtia, että kotona on ruokaa valmiina työpäivän jälkeen.
“Ennen sinnittelin lounaaseen ja söin älyttömästi noutopöydässä. Iso muutos oli, että aloin syödä aamupalaa. Nyt lounasaikaan on sopiva nälkä”, Petri kertoo.
Hyvinvointietu toi lisää motivaatiota
Petri huomasi mainoksen Nordean hyvinvointiedusta samoihin aikoihin, kun hän pohti liikkumisen aloittamista. Säännöllisesti liikkumalla hän voisi kasvattaa vakuutusturvaansa ilman lisäkuluja.
“Aluksi ajattelin, onko tuo vähän kornia, että hyöty tulisi vasta, jos minulle sattuisi jotain. Sitten kuitenkin järkeilin, että ei ollenkaan. Läheiseni hyötyvät jo siitä, että olen aktiivisempi, virkeämpi ja voin paremmin. Taloudellinen hyöty tulee bonuksena”, Petri kertoo.
Petrillä oli jo Nordean henkivakuutus, johon maksuton hyvinvointietu kuului automaattisesti. Hän ei ollut aiemmin hyödyntänyt etua, mutta nyt hän latasi MyLife-sovelluksen ja otti edun käyttöön. Aluksi hän seurasi aktiivisuuspisteiden kertymistä päivittäin.
“Oli kiinnostavaa seurata, kuinka kehitys lähti nollasta liikkeelle”, hän muistelee.
Nykyään Petri seuraa sovelluksesta edistymistään sekä uusia etuja ja tarjouksia. Tärkeintä hänelle on nähdä oma kehittyminen ja se, että suunta on oikea.
“Ihmisen pitää itse haluta muutosta, mutta sovellus kannustaa jatkamaan”, Petri toteaa.
“Enää ei tarvitse laittaa Pete-naamaria”
Jo kuukauden kuluttua kuntosaliharjoittelun aloittamisesta Petrin takareidet eivät enää oireilleet entiseen tapaan. Nykyään hän herää virkeämpänä ja aamusalin jälkeen kokee olevansa täynnä tarmoa uuteen päivään.
“Harjoituksissa pitää aina lisätä boostia ja överiä, mutta enää minun ei tarvitse laittaa Pete-naamaria päälle”, Petri hymähtää.
Lisääntynyt energia kantaa myös kotiin. “Jaksan nykyään touhuta kotona ja tehdä asioita viikonloppuisin. Sohva ei ole enää ensimmäinen ajatukseni”, hän kertoo.
Pysyvä muutos ei vaadi täydellisyyttä
Petri oli yrittänyt muutosta aiemminkin. Silloin hän kävi salilla kuusi kertaa viikossa jo ennen aamuviittä. Kova tahti ei kestänyt: kun yksi harjoitus jäi väliin, pian jäivät seuraavatkin.
“Tällä kertaa tavoitteeni oli tehdä loppuelämän muutoksia. Ei niin, että jaksan kaksi kuukautta ja sitten kaikki loppuu ja ollaan taas samassa jamassa”, Petri kertoo.
Uuteen elämäntapaan mahtuvat nyt myös lepopäivät ja perheen yhteiset pizzaillat.
“Kannattaa olla sinnikäs, mutta samalla armollinen itselleen. Jos harjoittelu ei jonain päivänä tunnu hyvältä, sinne ei tarvitse mennä väkisin”, hän neuvoo.
Petri kannustaa jokaista etsimään liikuntamuodon, joka tuo aidosti iloa. Aloittaminen voi olla helpompaa yhdessä kaverin kanssa.
“Uskon, että jokaiselle löytyy oma tapa liikkua. Tärkeintä on löytää syy, miksi haluaa lähteä liikkeelle”, Petri kannustaa.
Petrin syy ei ollut tietty paino tai ulkonäkö. Hän halusi voida paremmin itsensä, perheensä ja valmennettaviensa vuoksi.
“Väitän, että olen nyt parempi isä ja koutsi kuin ennen.”
Nyt Petri tietää, ettei pysyvä muutos synny kaiken muuttamisesta kerralla. Se rakentuu pienistä, omaan arkeen sopivista teoista, joita haluaa jatkaa huomennakin.
Artikkeli on julkaistu lokakuussa 2026.

