80 kasvukvartaalia, yksi pullonkaula – omistajan tärkeimpiä taitoja on osata päästää irti

80 peräkkäistä kasvukvartaalia kertoo jotain siitä, millaiseksi turkulaisen Petri Hollménin perustama Lyyti on kahdessa vuosikymmenessä kehittynyt. Tapahtumanhallintayritys palvelee vuosittain yli 100 000 tapahtumaa ympäri maailmaa ja työllistää 55 ihmistä ympäri Eurooppaa. 

Matkan varrella Hollmén on joutunut pohtimaan useasti sitä, missä yritys loppuu ja yrittäjä alkaa.

Lyyti syntyi 2000 viestin kaaoksesta 

Lyytin tarina alkoi hyvin konkreettisesta ongelmasta. 

Hollmén aloitti työuransa 17-vuotiaana Aurajoen rannassa tiskarina. Vuosien mittaan työ ravintola-, matkailu- ja tapahtuma-alalla vei tarjoilusta esihenkilötehtäviin, markkinointiin ja lopulta liiketoiminnan johtamiseen. 

Vuonna 2006 hän kokeili ensimmäistä kertaa sähköistä kutsua tapahtumaan. Kokeilu onnistui liiankin hyvin: 50 paikan tapahtumaan tuli vuorokaudessa noin 2 000 ilmoittautumisviestiä. Edessä oli valtava määrä käsityötä. 

”Totesin, ettei tämä voi toimia näin. Tarvitsin softan, joka tekisi tämän kaiken puolestani”, Hollmén muistelee. 

Ajoitus oli otollinen Lyytin perustamiselle. Markkinointi oli siirtymässä verkkoon ja Hollmén tunsi tapahtuma-alan arjen hyvin.

Kasvu vaati päästämään irti 

Yrityksen kasvaessa myös yrittäjän oman roolin oli muututtava. 

Kun Lyytissä työskenteli kymmeniä ihmisiä, lähes kaikki kysymykset kulkivat edelleen Hollménin kautta. Hänestä oli tullut oman yrityksensä pullonkaula. 

Hollmén oli samaan aikaan omistaja, hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja. Jokaisessa roolissa yritystä pitäisi pystyä katsomaan eri näkökulmasta. Vastuuta alettiin siirtää tiimeille ja johtoryhmälle, mutta muutos ei tuntunut heti vapauttavalta. 

”Se oli kauhea kriisi, kun ei sinua tarvittukaan enää kaikkeen. Hetken ajatteli, että eihän minulla ole enää hommia.” 

Vuonna 2017 perustajat pysähtyivät ensimmäistä kertaa pohtimaan yhdessä, millaisia omistajia he oikeastaan halusivat olla. Lyyti ei ollut heille perheyhtiö eikä nopeaa exitiä varten rakennettu projekti. Se oli yritys, jota haluttiin kehittää pitkäjänteisesti. 

Samalla Hollmén koki tärkeän oivalluksen. 

”Ymmärsin, että minä ja yritys emme ole yksi. On yritys ja olen minä.” 

Petri Hollmén on oppinut, ettei kaikkea tarvitse tehdä itse. Sama pätee varainhoitoon, jossa hän luottaa Nordea Private Bankingiin.

Kun kaikki ei ollut enää yhden kortin varassa

Vuonna 2019 Lyytiin tuli mukaan ulkopuolinen pääomasijoittaja. Hollménille muutos tarkoitti muutakin kuin uutta omistajaa – ensimmäistä kertaa hänen koko henkilökohtainen taloudellinen riskinsä ei ollut sidottu yhteen yritykseen. 

”Pystyin ottamaan enemmän riskiä yhtiön kehittämiseksi. Edelleen järkeviä ja hallittuja riskejä, mutta kaikki ei pelottanut ihan niin paljon.” 

Viimeisin suuri muutos tuli vuonna 2025, kun Lyyti siirtyi osaksi suurempaa yritysryhmää. Hollmén luopui suorasta omistuksestaan Lyytissä, mutta sijoitti takaisin konserniin, johon yritys kuuluu. 

Nyt Hollmén katsoo kokonaisuutta yhden yrityksen sijaan laajemmin. Omistajuus ei siis päättynyt, vaan sen muoto muuttui.

Varallisuudenhoidossa tärkeintä on luottamus

Sama ajatus kulkee mukana Hollménin omassa varallisuudenhoidossa. Hän ei halua käyttää päiviään markkinoiden ja pörssikurssien seuraamiseen. 

Nordea Private Bankingin asiakkaana hän arvostaa kokonaisvaltaista palvelua. Kaikista tärkeintä on henkilökohtainen suhde ihmiseen, joka tuntee hänen tavoitteensa ja ymmärtää, millä tavalla hän haluaa varallisuudestaan huolehtia. Hollménin omana sijoitusjohtaja on toiminut vuodesta 2019 lähtien turkulainen Kristian Iso-Tryykäri. 

”Kristianin kanssa sovimme isot linjat ja sen jälkeen hän antaa mennä. Luotan hänen ammattitaitoonsa täydellisesti”, Hollmén kertoo. 

Luottamus antaa Hollménille mahdollisuuden keskittyä asioihin, joissa hän itse haluaa olla mukana. Samalla varallisuutta voidaan katsoa sijoituksia laajempana kokonaisuutena. Elämään kuuluvat myös juridiset kysymykset, testamentit, edunvalvonta ja ennen pitkää sekin, mitä omistajuudesta siirtyy seuraavalle sukupolvelle.

Omistajuutta opitaan yhdessä 

Viimeisimmän yritysjärjestelyn yhteydessä omistajuus sai Hollménin elämässä uuden merkityksen. Keväällä 2026 hän perusti Iso-Tryykärin suosituksesta sijoitusyhtiön ja otti kolme lastaan mukaan sen omistajiksi. 

Hollmén haluaa lastensa ymmärtävän, mitä omistaminen käytännössä tarkoittaa. Sijoitusyhtiön varoja hoidetaan sijoitusvakuutuksen kautta, jonka sisällä sijoituksia voidaan rakentaa ja kehittää pitkäjänteisesti. Perhe käy yhdessä oman pankkiirinsa kanssa läpi sijoituksia, vaihtoehtoja ja niihin liittyviä riskejä. 

”Meillä ei ole ikinä ollut automaattista viikko- tai kuukausirahaa. Rahaa saa ainoastaan työtä vastaan.” 

Näin seuraavalle sukupolvelle ei siirry vain varallisuutta. Mukana kulkee myös ymmärrys siitä, miten siitä pidetään huolta ja saadaan se kasvamaan.

_{Hollménille vauraus näkyy myös vapautena toteuttaa ideoita ja jakaa niistä syntyvää iloa muiden kanssa.}

Ei ”sitten kun” vaan ”nyt kun” 

Hollmén ei ajattele, että vaurautta pitäisi vain kartuttaa tulevaisuutta varten. 

Hän on elänyt myös hyvin toisenlaisessa tilanteessa. Lama-ajan lapsuudessa Hollménin perhe asui ahtaasti vuokrakaksiossa, jossa äiti nukkui olohuoneessa ja lapset jakoivat lehtiä saadakseen rahaa arkeen. 

Vauraus näyttäytyy Hollménille ennen kaikkea mahdollisuutena elää omannäköistä elämää.

”Vauraus merkitsee terveyttä ja stressittömyyttä, kunhan siihen suhtautuu oikein. Ei tarvitse puristaa mailaa ihan niin paljon.”

Joskus se tarkoittaa myös spontaanien unelmien toteuttamista. Mökillä kallion päällä syntynyt ajatus konkretisoitui nopeasti 18-metriseksi liukumäeksi suoraan mereen. 

”En ole sellainen ”sitten kun” -ihminen, olen ”nyt kun” -ihminen. Kun on mahdollisuus, pitää tehdä asioita.” 

Liukumäki ei ole vain Hollménia varten. Ystävät ja heidän lapsensa saavat käyttää sitä silloinkin, kun mökin omistaja ei itse ole paikalla. 

Ehkä juuri tähän kiteytyy jotakin olennaista Hollménin suhteesta vaurauteen. 

Omistamisen arvo ei aina synny siitä, kuinka tiukasti jostakin pitää kiinni. Joskus tärkeämpää on se, mitä omistaminen antaa mahdollisuuden tehdä, kokea ja jakaa muiden kanssa