Viitekorkouudistus
Pankkien väliset korot (Interbank Offered Rates, IBOR) ovat viitekorkoja. Ne perustuvat niihin korkoihin, joita pankit käyttävät lainatessaan rahaa toisilleen pankkien välisillä markkinoilla. Viitekorkoja käytetään vertailuarvona monien rahoitussopimusten ja -tuotteiden hinnoittelussa.
Esimerkkejä IBOR-koroista:
• EONIA (EUR)
• EURIBOR (EUR)
• LIBOR (GBP, USD, CHF, EUR, JPY)
• STIBOR (SEK)
• CIBOR (DKK)
• NIBOR (NOK)
Miksi uudistus tehdään?
Pankkien välisillä markkinoilla likviditeetti on heikompi ja IBOR-viitekorkojen pohjana on pienempi tapahtumamäärä kuin muilla markkinoilla. Siksi on tarpeen ottaa käyttöön vakaammat ja läpinäkyvät viitekorot, jotka perustuvat toteutuneisiin järjestelyihin.
EU:n vertailuarvoista annettua asetusta (vertailuarvoasetusta) alettiin soveltaa 1.1.2018. Siirtymäaikana pyritään muokkaamaan nykyisiä IBOR-korkoja siten, että ne täyttävät vertailuarvoasetuksen vaatimukset. Jos sen ei katsota olevan mahdollista, käyttöön otetaan uudet riskittömät viitekorot.