Osakesijoittajan kannattaa ostaa myös joukkolainoja

Osakesijoituksissa paljon riskiä

Tilastojen mukaan osakesijoituksissa hävitään rahaa useammin kuin joukkolainasijoituksissa, mutta toisaalta osakkeiden tuotto-odotus on myös suurempi. Osakkeet ovat tuottaneet pitkällä aikavälillä esimerkiksi valtionlainoja paremmin. Vuosina 1900 – 2011 osakkeiden reaalituotto eli tuotto inflaatiolla korjattuna on ollut keskimäärin 5,4 %, kun valtionlainoilla reaalituotto on ollut keskimäärin 1,7 %. *

Osakesijoittajan menetetyt vuosikymmenet

Käytännössä osakeriski voi tuntua tappiona sijoittajan salkussa selvästi keskiarvoja enemmän. Esimerkiksi Helsingin pörssissä vuoden 1989 jälkeen osakkeet ovat kolmena ajanjaksona menettäneet arvostaan enemmän kuin kaksi kolmasosaa.

Mistä osakkeiden riski tulee?

Osakesijoitusten ja joukkolainojen ero riskissä johtuu siitä, että joukkolainoissa liikkeeseenlaskija on sitoutunut maksamaan tuoton sovitusti ja palauttamaan pääoman eräpäivänä. Osakesijoittaja omistaa osan yhtiöstä, eli osakkeelle ei taata minkäänlaista varmaa tuottoa.

Osakeriskiä voi pienentää hajauttamalla joukkolainoihin

Hajauttaminen pienentää sijoittajan riskiä. Kuten Japanissa on nähty, voi koko osakemarkkina romahtaa ja jäädä romahduksen jälkeiselle alentuneelle tasolle vuosikymmeneksi. Siksi sijoittajan salkussa kannattaa olla myös turvallisempia joukkolainoja.

Yrityslainat tuovat sijoittajalle tasaista ja jatkuvaa tuottoa, joka ei vaihtele osakekurssien mukana. Se on silti selvästi tilien ja talletusten tuottoja parempi. Sijoitusobligaatiot taas tarjoavat mahdollisuuden olla osakemarkkinassa mukana pääomaturvatusti. Pääomaturvattu sijoittaminen on kannattavaa, sillä juuri suuret pörssiromahdukset syövät osakesijoittajan tuotot. 

*Tuotot ovat Yhdysvaltain dollareissa. Osakemarkkinan tuotot ovat koko maailman ja valtionlainojen tuotot ovat Yhdysvaltojen joukkolainatuottoja. Tuotot on korjattu Yhdysvaltojen inflaatiolla. Lähde: Source: Elroy Dimson, Paul Marsh, and Mike Staunton, Triumph of the Optimists, Princeton University Press, 2002, and subsequent research