Kysy Novalta Avautuu uuteen ikkunaan

Avioliitto vai avoliitto

Juridisia ja verotuksellisia eroja

Nykyään on tavallista, että pariskunnat asuvat vuosien ajan avoliitossa, ennen kuin he menevät naimisiin. Moni pari päättää myös jättää kokonaan liittonsa virallistamatta. Kun varttuneella iällä löydetään uusi kumppani, on useimmilla takanaan aiempi liitto sekä jälkikasvua – ja verrattain paljon omaisuutta. Onkin hyvä miettiä, mitä eroa on avoliitolla ja avioliitolla. Tuoko vasta papin aamen haluttua turvaa, vai riittääkö pelkkä avoliitossa eläminen? Olisiko avioliitto järkevä vaihtoehto esimerkiksi verotuksellisesti? Asiasta kertoo lisää Turun premiumkonttorin varainhoidon lakimies Elina Kasi.

Niin kauan kuin asiat ovat liitossa hyvin, ei parisuhteen muodolla ole yleensä suurta merkitystä. Yhteiselon päättyessä eroon voi riitaa syntyä esimerkiksi omaisuuden oikeudenmukaisesta jakamisesta. Avioliitossahan on hyvinkin tarkat säännökset osituksesta ja tasingon maksusta, mutta avoliitosta nämä säännökset puuttuvat. Kuolintapauksessa avopuoliso voi jäädä yhtäkkiä tyhjän päälle, sillä laki antaa hänelle vain heikosti turvaa. Keskinäinen testamentti voi pelastaa tilannetta hieman, mutta verot voivat yllättää ikävästi. Seuraavassa on lyhyesti avioliiton ja avoliiton merkittävimmistä eroista: 

Omaisuuden jako liiton päättyessä

Avioliiton solmiessaan puolisot saavat toistensa omaisuuteen avio-oikeuden, elleivät he avioehtosopimuksella muuta sovi. Avio-oikeus astuu voimaan vasta avioliiton päättyessä joko eroon tai toisen puolison kuolemaan. Avioliitto sinänsä ei vaikuta puolisoiden omistussuhteisiin tai velkoihin: kumpikin omistaa edelleen oman omaisuutensa ja vastaa omista veloistaan. 

Avioliiton päättyessä tehdään ositus. Osituksen pääsääntönä on, että varakkaampi puoliso luovuttaa tasinkoa vähävaraisemmalle puolisolle siten, että kummallakin puolisolla on osituksen jälkeen yhtä paljon omaisuutta. Jos puolisoilla on avio-oikeuden ulkopuolista omaisuutta, tehdään tällaisen omaisuuden osalta erottelu. Avio-oikeuden ulkopuolista omaisuutta ei oteta osituslaskelmassa mukaan tasingon määrää laskettaessa.

Avoerossa kumpikin avopuolisoista pitää pääsääntöisesti oman omaisuutensa, eikä edellä mainitun kaltaista ositusta tehdä. Avopuolisot voivat vaatia erottelua, jossa kumpikin puolisoista käytännössä pitää oman omaisuutensa. Erottelussa noudatetaan nimiperiaatetta, eli esimerkiksi auton tai asunnon omistaa se, jonka nimissä omaisuus on. Irtaimen omaisuuden osalta laissa on ns. yhteisomistusolettama: jos muuta ei osoiteta, katsotaan puolisoiden omistavan tavaran yhteisesti yhtäläisin oikeuksin.

Koska avoliiton päättyessä ei puolisoiden omaisuutta ositeta eikä tasinkoja maksella, aiheutuu avoliiton päättyessä usein riitaa siitä, että toinen puolisoista katsoo panostaneensa suhteeseen tavalla, joka oikeuttaisi avoliittolain mukaiseen hyvitykseen. Tällainen oikeus hänellä voi olla, jos hän on työllään tai omalla varallisuudellaan auttanut avopuolisoaan kartuttamaan tai säilyttämään tämän omaisuutta. Puoliso on voinut esimerkiksi hoitaa taloutta ja yhteisiä lapsia kotona usean vuoden ajan, ja toinen puolisoista on voinut keskittyä työssäkäyntiin ja oman omaisuutensa kartuttamiseen. 

Avoliiton aikana on syytä kiinnittää huomiota siihen, ettei toinen puoliso maksa kaikkia asumisen ja arjen elämisen kuluja, ja toinen hanki vastaavalla määrällä omaisuutta eli esimerkiksi maksa asuntolainaa pois. Avoliiton päättyessä aiheutuu tästä epätasapainosta helposti ongelmia.

Ilman testamenttia ei avopuoliso peri

Avioliitolla ja avoliitolla on merkittävä ero perimisen ja perintöverotuksen kannalta. Aviopuoliso perii puolisonsa suoraan lain nojalla, jos edesmenneellä ei ole rintaperillisiä. Avopuoliso voi periä puolisonsa vain siinä tapauksessa, että hänen hyväkseen on tehty testamentti. Jollei testamenttia ole, menee avopuolison jättämä perintö hänen lakimääräisille perillisilleen eli esimerkiksi lapsille, vanhemmille tai sisaruksille.

Toisen puolison kuoltua on avioleskellä oikeus jäädä asumaan puolisoiden yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon (ns. lesken asumissuoja). Avopuolisolla tätä oikeutta ei suoraan lain nojalla ole. Avopuolisot voivat toki tehdä keskinäisen hallintaoikeustestamentin asunnosta, mutta hallintaoikeus ei voi rajoittaa avopuolison rintaperillisten oikeutta lakiosiinsa. 

Avopuolison perintöverot ovat kalliit

Verotuksellisesti aviopuoliso on ensimmäisessä perintöveroluokassa, ja hän voi periä perintöverovapaasti 109 999,99 euroa. Avopuolisoiden verotus on tätä huomattavasti ankarampaa: jos avoparilla ei ole yhteistä lasta tai he eivät ole olleet keskenään aiemmin avioliitossa, kuuluvat he toisiinsa nähden toiseen perintöveroluokkaan. Verovapaa perintö jää tuolloin 19 999,99 euroon. Esimerkiksi jos aviopuoliso perii puolisoiden yhteisen, 150 000 euron arvoisen asunnon puoliosuuden, menee siitä perintöveroa vain 3 500 euroa. Mikäli perijänä on avopuoliso, on vero peräti 35 000 euroa. 

Myös henkivakuutuskorvausten osalta on avopuolisoiden verotus kireämpää kuin aviopuolisoiden kohdalla: aviopuolison saama vakuutuskorvaus verotetaan perintönä I perintöveroluokan mukaisesti. Avopuoliso (mikäli heillä ei ole yhteistä lasta tai he eivät ole olleet aiemmin keskenään naimisissa) maksaa saamastaan vakuutuskorvauksesta pääomatuloveroa.

Edunsaajamääräysten kohdalla on niin ikään oltava tarkkana: jos vakuutuksen edunsaajiksi on merkitty esimerkiksi ”omaiset”, sisältää edunsaajamääräys edesmenneen aviopuolison, muttei avopuolisoa. Jos vakuutuksen edunsaajaksi halutaan avopuoliso, on hänet nimenomaisesti mainittava nimeltä edunsaajamääräyksessä.

Lopuksi

Edellä mainittujen seikkojen lisäksi lainsäädännössä on myös monia muita eroja avio- ja avoliittojen välillä. Aviopuolisot ja avopuolisot ovat keskenään eriarvoisessa asemassa esimerkiksi leskeneläkkeiden sekä verotuksen työmatka- ja työasuntovähennysten osalta. Muun muassa elatusvelvollisuus, vallintarajoitukset ja nimilaki koskevat vain aviopuolisoita, eivät avopuolisoita.

Vaikka avioliitto tuokin avoliittoa paremman turvan, on avoliitto useille pareille tietoinen valinta. Jos esimerkiksi varttuneella iällä lyöttäytyy yhteen uuden kumppanin kanssa, ei moni edes halua kaikkia avioliiton mukanaan tuomia oikeuksia ja velvollisuuksia. Kaikkien avoliitossa elävien olisi kuitenkin hyvä pysähtyä pohtimaan, olisiko suhteen virallistaminen järkevä vaihtoehto esimerkiksi puhtaasti taloudellisin perustein – vaikkei se kovin romanttinen syy naimisiin menolle olisikaan!