Korkovinkkejä sijoittajalle

Matalien ja jopa negatiivisten korkojen trendin arvioidaan jatkuvan vielä muutamia vuosia. Miten sijoittajan kannattaa toimia? Kannattaako koronmuutokselta suojautua? Nordean asiantuntijat vastaavat.

Korot, sekä lyhyet että pitkät, ovat pysytelleet euroalueella jo muutaman vuoden ajan poikkeuksellisen ja historiallisen alhaalla, paikoittain jopa negatiivisina.

Jan-von-Gerich160x245”Matalat, joskaan eivät välttämättä nollakorot, jatkuvat vielä useamman vuoden ajan”, arvioi Nordean päästrategi Jan von Gerich.

Matalista koroista hyötyvät ne, jotka joko ottavat uutta lainaa tai heidän lainakorkonsa on sidottu lyhyisiin viitekorkoihin. Esimerkiksi Suomessa etua ovat saaneet asuntovelalliset, koska asuntolainojen korot on pääosin sidottu euriboriin.

Häviäjien joukossa ovat luonnollisesti säästäjät, joiden korkosijoituksille maksetaan entistä pienempää tuottoa.

”Korkosijoittaja voi kuitenkin myös hyötyä korkojen laskusta, jos hän on tehnyt sijoituksensa korkeampien korkojen aikana. Kiinteäkuponkisen velkakirjan arvo nousee korkojen laskiessa. Uusille korkosijoituksille maksettava korko kuitenkin pienenee”, von Gerich toteaa.

Hän muistuttaa, että korkotason houkuttelevuus pitää suhteuttaa taloustilanteeseen ja inflaatioon. Jos inflaatio on negatiivinen, matalakin korkotaso voi tarjota houkuttelevan tuoton inflaation jälkeen. Korkea inflaatio puolestaan voi tehdä korkeammistakin koroista vähemmän houkuttelevan sijoituksen.

Pitkät korot voivat heilua

Jan von Gerich arvioi, että lyhyet korot pysyttelevät lähellä nollaa tai jopa negatiivisina ainakin vuoteen 2017 asti, jos euroalueen taloudessa ei tapahdu jotain todella yllättävää.

”Myös pitkät korot pysyvät poikkeuksellisilla tasoilla vielä pitkään. Kuitenkin, kuten on nähty, pitkät korot voivat liikkua huomattavastikin, vaikka lyhyet korot pysyisivät käytännössä paikallaan.”

Von Gerichin mukaan vaihtoehto korkosijoitukselle on sijoitus riskipitoisempaan omaisuuslajiin, esimerkiksi osakkeisiin tai korkeamman luottoriskin yrityslainaan.

Vaihda osa vaihtuvakorkoisiin

Sijoittamisessa lyhyiltä koroilta ei tarvitse suojautua, koska niiden korko vaihtuu vastaamaan markkinakorkoja. Tämän takia sijoitusten arvonvaihteluun korolla ei ole merkittävää roolia.

Tanja-Eronen160x186”Yksityishenkilöille suositelluin korkosuojausmuoto on vaihtaa osa kiinteäkorkoisista sijoituksista vaihtuvakorkoisiin”, kertoo Nordean sijoittamisen ja suojauksen asiantuntija Tanja Eronen.

Jos omassa salkussa on pitkän koron sijoituksia eli käytännössä yli vuoden mittaisia kiinteäkorkoisia sijoituksia tai rahastoja, niiden arvo laskee, kun pitkät korot nousevat.

”Jos näitä sijoituksia ei halua vaihtaa, koronnousulta voi suojautua koronvaihtosopimuksilla. Yksityishenkilöiden verotus on niiden osalta kuitenkin vaihtelevaa paikkakunnittain, ja joissain verotoimistoissa suojautumiskuluja ei välttämättä voi vähentää tuotoista. Sijoitusyrityksille verotus on onneksi selkeää.”

Korkosuojaus kuin palovakuutus

Eronen muistuttaa, että riskialttein yhtälö on, jos sekä sijoitus- että asuntolainat ovat vaihtuvakorkoisia, mutta sijoitukset ovat kiinteäkorkoisia. Tällöin sijoittajalla on koroissa ikään kuin tuplariski.

”Lainojen korkosuojaus on helppoa, kun omassa lainassa on korkoputki. Sillä lainanhoitokulut voi lukita alhaisille tasoille tuleviksi vuosiksi.”

Eronen kertoo, että suojauksen kannattavuus riippuu paljon tulevista korkoliikkeistä, joita on tietenkin mahdotonta ennustaa.

”Toisaalta, jos korkoriskiä on paljon, ei kannata spekuloida ja säästää jokaista prosentin kymmenystä, vaan suhtautua suojaukseen kuten vakuutukseen. Itsellänikin on palovakuutus, mutta olen kyllä tosi tyytyväinen, ettei vakuutuskorvaukselle ole ollut tarvetta.”

Nyt markkinatasot tekevät suojautumisen edulliseksi, niin lainoissa kuin sijoituksissa. Prosentin vuosittaisella kustannuksella voi suojautua vuosiksi.

Mikä on uusi normaali?

Onko näköpiirissä, että poikkeuksellisen matalat korkotasot palautuvat joskus normaaleiksi? Mikä olisi normaalia tasoa?

”Niin sanotuksi normaaliksi korkotasoksi voidaan ajatella taso, joka tukee talouden kasvamista pitkän aikavälin trendinsä mukaan inflaation ollessa keskuspankin tavoitteessa. Euroalueella talouden kasvuvauhti voisi olla keskimäärin prosentin luokkaa, ja keskuspankin inflaatiotavoite on kahden prosentin tuntumassa”, Jan von Gerich arvioi.

Hänen mukaansa lyhyiden korkojen normaalitaso voisi siten olla kolmen prosentin luokkaa. Pitkät korot olisivat keskimäärin hieman tuota korkeampia.

”Korot palautuvat varmasti ennemmin tai myöhemmin normaalitasolle, mutta se voi poiketa huomattavastikin ennen finanssikriisiä vallinneesta normaalitasosta.”

Mitä korot yleisesti kertovat kunkin maan talouden rakenteesta, pitkällä sihdillä?

”Yleisesti korkotaso kuvaa talouden pitkän aikavälin kasvu- ja inflaationäkymiä. Euroalueella puolestaan eri maiden väliset korkoerot kuvaavat niin sanottua maariskiä, kun taas keskimääräisen korkotason pitäisi määräytyä koko alueen talous- ja inflaationäkymien perusteella.”

Harkitse myös valtionlainoja

Yksityissijoittajan kannattaa aina hajauttaa sijoituksiaan. Salkkuun kannattaa hankkia myös valtionlainoja, vaikka liki kaikkien teollisuusmaiden valtionlainojen tuotot ovat nyt historiallisen alhaisia.

Martti-Forsberg160x248”Sijoittaja tietenkin haluaa löytää valtionlainoja, joista saa parhaan reaalituoton, toteaa Nordean valtionlainasalkkua hoitava Martti Forsberg.

Kehittyvien talouksien markkinoilla on maariskin lisäksi valuuttakurssi- ja inflaatioriski.

Euroalueella sijoittaja voi pelata varman päälle esimerkiksi Saksan kymmenen vuoden valtionlainoilla, mutta reaalituotto on negatiivinen.

”Euromarkkinoilla on se hyvä puoli, että valuuttariskiä ei ole. Maariskiä voi olla sen sijaan paljonkin, ääripäinä Saksa ja Kreikka. Luottoriskipreemion pitäisi kuitenkin korvata uudelleenjärjestelyriski, joka realisoitui Kreikan valtionlainoissa”, Forsberg selvittää.

Riskittömimpiä ovat Yhdysvaltain ja Saksan valtionlainat.

”Niiden likviditeetti on ylivertainen, eli lainoista pääsee aina helposti eroon. Aina löytyy ostajia. Yhdysvaltain valtionlainat ovat olleet ja ovat lainapapereiden turvasatama.”

Suomalaiset yksityissijoittajat sijoittavat suoraan valtionlainoihin hyvin vähän, mutta tietämättään aika paljon.

”Valtionlainoja on yhdistelmärahastoissa, ja myös suomalaiset työeläkeyhtiöt sijoittavat jokaisen suomalaisen eläkevaroja valtionlainoihin eri markkina-alueilla”, Forsberg kertoo.

Mitä korot kertovat?

Tunnetuin lyhyt korko Suomessa on euribor-korko (3kk tai 12kk), joka määräytyy pitkälti Euroopan keskuspankin, EKP:n ohjauskoron perusteella. Pitkistä koroista parhaiten tunnetaan valtionlainakorot, yleisimpinä Saksan 10-vuotisen valtionlainan korko.

Vaihtoehtoisesti asuntolainojen kiinteät korot ovat pitkiä korkoja, mutta niiden käyttö Suomessa ei ole ollut kovin suosittua.

Pitkä korko heijastelee Nordean pääanalyytikon Jan von Gerichin mukaan vahvasti sitä, miten lyhyiden korkojen odotetaan kehittyvän pidemmällä aikavälillä.”Keskuspankki määrittelee ohjauskorkonsa niin, että se saavuttaisi keskipitkällä aikavälillä inflaatiotavoitteensa”, von Gerich sanoo.

”Yksinkertaistaen: koronlaskulla pyritään lisäämään inflaatiopaineita, koronnostolla taas hillitsemään niitä. Pitkien korkojen taso puolestaan heijastelee talouden pidemmän aikavälin kasvu- ja inflaationäkymiä.”


Alkuperäinen artikkeli ilmestyi PB Magazinen numerossa 2/2015.

Teksti Heino Ylisipola
Kuvat Juha Salminen ja Nordea

Ota yhteyttä Nordea Private Bankingiin